Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Olet kovin kiivasta miestä, selvitämme asian tyynesti. Istumme tähän lavitsalle ja haastamme niin, ettei koko heimo kuule. Vouti totteli väkinäisesti. Mikset anna tyttöä, vaikka lupasit? Karin on tyttö, ja hän on siitä jo suuret lunnaat maksanut. Minun ovat lunnaani suuremmat. Henkeni Kari pelasti eilen. Välipuheemme oli markkinoilla selvä. Kun et puheissasi pysyne, en pysy minäkään.
Mutta tässä jaarittelemme asioista, joista ei meillä hipalettakaan ole tekemistä, ja laskemme karjan sutten kitaan. Riennetään perässä; mene tuota kohden sinä, ja jos yhdenkin mullin suohon päästät, niin katso niskas, mies. Mennään nyt. KULLERVO. Samaan paikkaan, luulen minä, joudun taas. Seuraa minua, impi! Tähän kuusten suojaan istumme haastelemaan lemmen kieltä; tule, neitoseni!
Mutta kun minä kaksi vuotta takaperin tulin uppiniskaiseksi ja hän näki, ettei hän voinut pidättää minua, huusi hän minua luokseen ja pisti parsinneulalla hameensa kiinni minun hameeseni. Sitten istumme kaiket päivät yhdessä, hän kutoo sukkaa, vaikka onkin sokea ja minä istun hänen vieressään ja neulon tai luen hauelle ääneen kirjasta." "Voi, Jumalani! Mikä onnettomuus!
»Pidetään sitten päätettynä», myhäili Uutela. »Minä tulen lauantaina kihlat tuomaan.» »Ja sitten asiat reilaan!» sanoi Keskitalo, sipristäen taasen silmälaudoillaan. »Ja niin me vielä ennen helluntaita istumme kukin viinapuumme ja viikunapuumme varjossa.» He nauroivat kaikki. Keskitalon raamatunlauseet sattuivat aina paikalleen, se oli tunnettu asia. Keskitalo oli mennyt.
Minä tunnen kansani ja puolustan sitä kenen edessä hyvänsä, niinkun minä itseänikin puolustan; sillä mitä siihen asiaan tulee, että me istumme tässä ja juomme rauhallista iltatotiamme, niin sitä en minä pidä syntinä enkä häpiänä.
"Ei, kuules Frits, nyt minä sanon sinulle, minkätähden isäsi ja minä istumme putkassa", sanoi Witt. "Näetkös..." "Se vielä puuttui!" sanoi Swart tuuppaen Wittiä kylkeen. "Oletko sinä hullu?" kuiskasi hän hänelle korvaan, "silloinhan he eivät enää pitäisi mitään väliä meistä. Mitä tarvitsevat he sitä tietää? Se on meidän oma salaisuutemme".
Maidot, voit, juustot, jopa hunajakin, jota nautitaan kahvileivän kanssa ja jota mehiläiset valmistavat alppiniittyjen lemuavista kukkasista kaikki ovat kotitekoa. Yksin valaistuskin on omaa, koko kylän omaa: kosken voima muutettuna alppi-sähkövaloksi. Täällä on meidän mainio olla. On vilpoinen, kirkas ilta tämä meidän tyrolilainen ensi-iltamme. Istumme parvekkeella.
Kuinka paljon todellista, väräjävää ja sykähtelevää eloa on hämärän tunnelmissa. »Odottakaamme hiljaisuudessa», sanoo Maeterlinck, »ehkä saamme ennen pitkää kuulla jumalien kuiskauksen.» Emme kiitä sitä, joka silloin sytyttää lampun. On ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, miksi istumme hämärässä. He rientävät sytyttämään lampun ja pyytelevät anteeksi, kun eivät ole ennen huomanneet sitä tehdä.
Istumme tähän tuon muhkean kuusen varjoon." Siihen he marjanvartiselle sammaleiselle maalle laskeusivat istumaan, missä Kaisa hymyillen kertoi: "Usein on minulla kaksi kangasta, ainakin silloin, kun on kahdeksanniitinen ja kahdellatoista sukkulalla kudottava. Silloin on kaksivartinen toinen kangas.
Myöskin valtioneuvos keskeytti lukijatoimensa ja sanoi ystävällisesti setä Lasselle: Me kaksi, mehän istumme tässä aivan ilman lasia ja sikaria. Jouluaattona suonevat näin likisukulaiset ja ystävät ja minun rakkaat vieraani meille vanhoillekin pienen vapauden naisten seurassa. Eikö niin? No, kuuleppas Birger, tuo meille vähän punssia ja sikareja.
Päivän Sana
Muut Etsivät