Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Majurin talo oli kaukana siitä, missä valkea syttyi. Olemme jo nähneet, etteivät ne, jotka siinä asuivat, pelänneet, kun kuulivat valkean päässeen irti. Kun oli lähtenyt lääkäri, joka joutui parahiksi nähdäkseen, miten hänen syntymäkotinsa paloi, valmisti Anna rohdot majurille, ja Marian kanssa, jonka silmistä yhä kyyneleitä valui, auttoi hän ukkoa istualleen.
Terve jo oli, jaloillaan seisoi, mutta kirousta säikähti ... sitä ennen vielä omin voimin istualleen pääsi, nyt ei jäsen värähdä ... ettekä tahdo kurjan puolesta rukoilla, vaikka teitä Jumala kuulisi! Sydämettömiä teitänne! Puhu itselleen pastorille, en minä mitään voi. Puhu itselleen! Enkö ole puhunut! Vaan mitä tekee tämä: ulos ovesta ajaa, ei tahdo kuulla, ei nähdä.
Leena säikähti niin, että lysähti istualleen. Hän ei itkenyt, vaan voivotteli. Lehtori, joka oli yksin kotona, tuli kamaristaan katsomaan. Hän luuli, että Leenalle oli sattunut joku taudinkohtaus, ja kysyi: »Mikä Leenaa vaivaa?» Leena osotti nukkea ja tukkaansa repien huudahti: »Minä senkin hevonen!» »Todellakin», lausui lehtori kumartuessaan katsomaan nukkea. »Todellakin surullista.
Hetki oli kulunut. Alma nousi kanervikosta istualleen; silmät harhailivat peljästyneinä ympäri. Maa oli kylmä, metsä pimeä; puut seisoivat vakavina ja liikkumattomina. Ei risahdusta eikä ääntä. Mutta ylhäällä kumotti kuu niinkuin ennen ja tähdet tuikkivat. Alman katse ei niihin kiintynyt. Hän kätki kasvonsa käsiin ja painoi otsan polviin.
Kun ne olivat loppuneet, painautui hän taas takaisin istualleen ja huokasi: »Kylläpä vähään ... kylläpä vähään ... meni vain kuuteenkymmeneen markkaan.» Esimies panee merkin menneen kohdalle ja huutaa uuden esille. »Paljonko vaaditaan?» »Sata markkaa!» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä yhdeksän.» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä kahdeksan ensimmäinen...» »Yhdeksänkymmentä viisi!»
Näin kului pari tuntia; Antti makasi yhä liikkumatonna, sillä välin kun Beda muori tallusteli huoneessa ja asettautui kehräämään. Pari kertaa sairas äkkiä nousi istualleen sängyssä, katsoi ympärilleen silmät hurjasti tuijottavina, pyyhkäisi kädellä otsaansa ja laskeutui taas vuoteeseen. Kolmatta vuorokautta hän oli tässä tilassa.
Ponnahtaa äkkiä istualleen: Parjausta, parjausta! Kaksikymmentäviisi vuotta...? Se on vale! Kuka uskaltaa minun työni särkeä? Pui nyrkkiä: Veenit, veenit, te Mervian kirous! Mutta tänään se on tapahtuva... Mervian päivän koittoa ei kukaan voi sumentaa! Vaipuu taaksepäin, kuin haaveillen: Ja merviläisyyden ihana puu kohoaa suurena ja mahtavana Rajakorven väkevästä mullasta...
Unelma oli niin selvää ja elävätä, että Valtteri säikähtyneenä hyppäsi istualleen, ja kuuli samassa miesten lausuvan: nuijitaan se! Valtteri ei tiennyt muuta uskoa, kuin että nämä olivat Robinpojan villi-ihmisiä, jotka aikoivat hänestä tehdä hyvän paistin. Nyt Valtterin suuri rohkeus katosi.
Ne takertuvat jalkoihin, hän astuu läpi paperien, koettaa siristää niitä pois, mutta takertuu yhä kovemmin ja kaatuu istualleen keskelle lattiaa. Hän saa vihdoinkin äänen, huutaa pikenttiään, ja ovesta astuu sisään painokomitean puheenjohtaja. Mitä teidän ylhäisyytenne käskee? kysyy tämä vähän äreästi.
Kun tykki välistä tahtoi ruveta oma- eli itse-päisesti menemään liika hurjaa vauhtia, niin silloin oli niiden, jotka olivat vastaanpitäjinä, heittäytyminen lumiseen tantereesen istualleen eli seljällensä nuorasta kuitenkaan hellittämättä, voidakseen varmemmin pidättää sen kiivasta, hurjaa kulkua.
Päivän Sana
Muut Etsivät