Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
"Sano isällesi", jatkoi Katri, "ett'en minä tahdo saattaa onnettomuutta hänelle, eikä ainoankaan kirouksen pidä suustani lähtemän, sillä niin tahtoo lapsi-kultani; mutta jos vielä sekin päivä koittaa, jolloin isäsi kierteleikse tuskissaan, niinkuin hän saattoi tämän viattoman lapsen tekemään julmalla kädellänsä, jos koittaa se päivä, jolloin ei ainoakaan niistä ystävistä, jotka tänään nauroivat hänen ilkeälle työllensä, ojenna hänelle auttavaa kättä, niin meidän ei ole siihen syytä, se ei ole meidän toivostamme".
Ja jos kerran sen saavutat omasta ansiostasi etkä isäsi vuoksi, ojenna hänelle silloin tämä kirje ja sano, että siihen on kirjoitettu minun viimeinen tahtoni. Hänen jalo sydämensä on minun tarkoitukseni käsittävä." Kuningas otti kirjeen, avasi sen ja luki.
"Kylläpä sinun isäsi on uneliasta laatua, kun hän nyt jo noin siki nukkuu, vasta puhumasta päästyänsä ja näin suuressa jyräkässä!" sanoi nimismies polisimiehen tarkkuudella.
"Suuttunut!" toisti hän; "olisinko suuttunut sinuun sentähden, että olet viaton, lempeä ja hyvä; niin huonoksi en kuitenkaan ole tullut; niin huonoksi en, Jumalan avulla, milloinkaan ole tuleva. Minä muistan isäsi sanat: 'hän on nuori, voitteko olla hänelle turvana? Oi, minä olen huono turva, minä, joka en osaa edes itseänikään turvata.
Kun Valpuri tuli Aumolaan, onnitteli häntä Helena, että oli päässyt hengissä hullun kynsistä. "Tiedätkö, kun hän sanoo, että sinä olet hänen lapsensa", virkkoi Helena. "Isäsi kielsi vaimoa, käräjänkäymisen uhalla, asiasta enempää puhumasta, mutta hullua kieltää lie sama kuin seinälle puhua. Tuskin oikeuskaan hullua voi sakoittaa", virkkoi Helena, kääntyen Esaan.
Vesterkvist. En tahdo Tildaseni, että sinun pitää kärsiä; mutta minä en tahdo mennä tieheni en voi mennä olen väsynyt olen juossut koko aamupäivän ikäänkuin hätyytetty peura. Minä en välitä sinun isäsi vihasta en välitä koko porvariston vihasta en ratsu- enkä jalkaväen! Tilda. Hiljaa, isä tulee! Taivaan nimessä, Alfred, älä viivy enää! SEITSEM
KERTTU: Eipähän se liene ensi kertaa tapahtunut. SINIKKA: Ilta oli niin ihana... KERTTU: ... ja veri niin vetävä! SINIKKA vaikenee ja painaa päänsä alas. KERTTU: Kovinpa poskesi palavatkin. Lienet lujastikin hiihtänyt? KERTTU: Kilpaa kuvajaisesi kanssa? SINIKKA: Kuva ? KERTTU: Niin sitä isäsi arvelikin tässä. SINIKKA katsoo säpsähtäen isäänsä ja vaikenee.
Kukatiesi tämä itsesi uhraaminen on saattanut sinulle monta levotointa hetkeä ja monta unetointa yötä? Hyvin, jos niin olisi! Siinä tapauksessa ei minulla ole mitään sinua nuhdeltavaa; edesvastuu tulee olemaan silloin jonkun toisen, ja kenenkä muun, jollei isäsi?
Jos merellä on puoleksikaan niin hupaista kuin sinä kerrot, en totta tosiaan katuisi. Mutta kun muistan, miten Tiina tätini miehen kävi, niin vähän pelottaa«. «Kuoleehan maalla kumminkin enemmän väkeä, sinä narri!... No, kävitkö eilen Metsämaassa? Mitä isäsi sanoi?« «Perhana! Isä oli pahalla tuulella, eikä äidistä ollut mihinkään.
Nähdessään kyyneleet, jotka runsaina valuivat pitkin hänen äitinsä poskia, hän huusi: 'Kuka tämä on? Tahtooko hän sinut tappaa? Elä itke, äiti! En salli sinulle mitään pahaa tapahtua. 'Hän on isäsi', sanoi Kenoveeva.
Päivän Sana
Muut Etsivät