Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Pari kolme kertaa sitten kovasti haukahdettuaan tätä jo hengenvaarallista hevosenleikkiä hän lähti kiitämään pitkin pihamaata koko saunaväen suurimmaksi iloksi, joka oli siihen törmälle heidän maihinnousuaan nauramaan kokoontunut. Hei, hei, Musti! Nyt me kumpikin taas kymmenen vuotta nuorennuimme. Mutta Musti ei ollenkaan pitänyt tämäntapaisista nuorentamis-yrityksistä.
Tytöt, kumpikin kiilloittivat tuon vähäisen hopeakellon, vaan saivat vasta myöhään illalla ilon nähdä sen hopeakarvaisena; sillä pitää hopeakelloa ruutipussin läheisyydessä ei todellakaan ole hyödyllistä metallin kiillolle. Oli jo iltapäivä, ja tuo kiillotettu kello, joka oli asetettu käymään, naksutti tik tak, tyttöjen suureksi iloksi.
Runoilijat ovat tietäjiä. Näin lähtevät nyt Paavo Cajanderin runoelmat ensikerran yhtenä parvena kaikkeen maailmaan suomalaisten iloksi. Olkoon niillä yhäkin se sama sytyttävä, innostava ja jalostava vaikutus, minkä niiden parhailla tietää olleen se sukupolvi, joka on saanut kokea niiden ensi salaman iskevän tenhon.
Mietin kauan silmät ummessa ja käsi silmillä. Säälimättä tunnustin elämäni tarkoituksettomuuden, oman luonteeni höllyyden, kaiken lujuuden puutteen tahdossani; kirjoitin siitä, kuinka monasti olin päättänyt toden teolla ryhtyä työhön itseni kanssa ja kuinka olin aina tehnyt tyhjäksi edelliset päätökseni; kirjoitin, että olin kehittynyt pahaksi, ilkeäksi olennoksi, että vaivasin ympäristöäni olematta sille miksikään avuksi tai iloksi.
Siitä vanha Väinämöinen laikahtihe laulamahan illan kuulun kunniaksi, päivän päätyvän iloksi. Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui, noin nimesi: "Piä nyt, pihti, valkeata, jotta lauloa näkisin! Lauloa luku tulevi, suuni soia tahtelevi." Siinä lauloi jotta soitti, pitkin iltoa iloitsi.
Nuoret lauloivat piirilaulujaan ja mitä mieli halusi, vanhat lauloivat Väinämöisen virsiä, mitä mikin olisi luullut olevan sopivata sen illan iloksi, päivän kuulun kunniaksi. Kaikki ottivat osaa kemuihin, ei ollut nurkkavierasta, kaikki elivät kuin kutsutut. Ei kellään näyttänyt olevan huolta huomisesta. Niinpä minäkin arvelin, että antaa hurista, antaa päivän mennä, toisen tulla.
Herra Levon ei puhunut sanaakaan, loi vain häneen tyynen katseensa, aivan kuin jotakin sanoakseen, vaan samalla kuin olisikin ajatellut jotakin aivan toista asiaa. Esteri oli vielä arpajaisissa. Hän oli suureksi iloksi tädilleen sanonut olevansa syksyyn asti, vaan yhtäkkiä hän lähtikin johonkin maalle, kotiopettajaksi. Sinne kirjoitteli neiti Smarin ahkerasti hänelle saamatta vastausta.
En tieä imettelijä, En katala kasvattaja, Mitä miksiki imetän, Kuta kuksi kostuttelen; Imettelenkö iloksi, Vai imetän itkukseni, Vaalin lasta vaivoikseni, Tuuvittelen tuskikseni, Huolikseni huiskuttelen, Kaihokseni kasvattelen. Noin ne ennen eukot lauloi, Muorit muinaiset saneli: "Kiitä huomenna hevoista, Partasuuna poikoasi, Tyttölasta miehelässä, Itseäs iän lopulla!"
KIRRI. Lausunut on laulavansa Suloksi vesille, maille, Ihmisten muka iloksi. NUORI JOUKO. Luota tuota! KIRRI. Että mettä Keittävät koskessa kuohut. Minkä lie iloksi pyylle Metsämiehen piipotukset. NUORI JOUKO. Hah, ha ha! sen lausuit totta. KIRRI. Mutta sillä on ukolla Tietojakin, taitojakin. NUORI JOUKO. Tietojako, lausut? KIRRI. Enkä. Tarkoitan: jokainen meistä Tietomies on laatuansa.
Iikka juoksi jo kaukana toisessa päässä kaupunkia silloin, kun isäntä hänen kadonneen huomasi. Juoksi toiselle maantielle ja hirnahteli tuon tuostakin. Maantien suuhun tultuaan tutulle paikalle, jossa ennen oli poikajoukkoa kyydinnyt omaksi ja niiden iloksi, hän pysähtyi katsoakseen oliko poikia. Ei ollut. Hirnui niitä. Ei tullut.
Päivän Sana
Muut Etsivät