United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paljon on ihmishenki saanut ponnistella, ennenkuin se kömpelöistä ja hämäristä kuvakirjoituksista on johtunut kirjaimien keksimiseen ja käyttämiseen. Senpä vuoksi kirjoitustaito nykyäänkin vielä esim. Afrikan tai Australian raakalais-ihmisistä tuntuu kerrassaan ihmeelliseltä, jopa yliluonnolliselta.
Koivu täss' on kovan nähdä, saanut, Toinen kova näkemättä vielä: Nyt se silvotahan polttopuuksi, Mutta sitten taasen tuhastansa Nousee taajapäinen nurmen nukka, Niin myös tomustansa ihmishenki Nousee ehompana entistänsä".
Miksi huudat, Wäinämöinen, venhettä sä multa? Ei oo vielä katkennunna elon lanka sulta. Ei se ihmishenki täällä tunne ilomieltä, Joka kuolon kutsumatta tulee tänne sieltä. Wäinämöinen. Tietoja mä etsinyt oon elävitten mailla, Monta niitä saanut oon, mut monta viel' oon vailla. Tiedot kaikkein syvimmät ne kuolo meiltä salaa, Siksi sinne kuolon maille mieleni nyt halaa. Tuonetar.
Kreikkalaisilla ja roomalaisilla kohosi ihmishenki suurempaan itsenäisyyteen. Sielullinen elämä esiytyi täällä toimimaan etenkin selvänä ja säännöllisenä ymmärryksenä, jonka kuvia tämän sivistyksen ilmiöt ovat. Ylemmäksi Itämaiden raakaa luonnonpalvelusta kohosi kreikkalainen jumalamaailma, jossa ihminen esiytyi luonnon voittajana ja herrana.
Minä nimittäin tiedän, että koko Annan elämä on ollut pelkkää salaamista ja kärsimistä. Ainoa, jota hän elämässään on saanut vapaasti rakastaa on ollut Elli, hänen ainoa tyttärensä. Tätä hän onkin rakastanut koko puhtaan naisellisen sydämensä voimalla. "Ihmishenki on osa Jumalan hengestä.
Ja aine on ikuinen! huudahti nuorukainen. Syvyydet huokailivat. Itse ukonkivi häpesi ikuisuuttaan. Onhan teillä vielä ihmishenki; eikö se ole teille tarpeeksi? sanoi Paul. Hänen tätä sanoessaan näkyi murhaava ivahymyily koko luonnossa.
Ja tuulen ratoks vyöryää Pois pilvi suojaton, Ja ilman maata, ystävää Mi ihmishenki on? Meit' ehkä Luoja kuulevi, Maan hädän helpottaa, Ja syksyn vilja hyvempi Suo leipää parempaa. Kirkko. Kirkko seisoo vuorellansa, Hiljaa laaksoon katsellen; Vuoren alla riemuissansa Laulaa paimenpoikanen.
Muistelen Muinoin prinssi ollehen'... Florinna mun prinsessani... *Cyprinus*. Hänen löydät pian ani. *Amundus*. Ihminen! Mä riemuitsen! Voihan ihmishenki kiitää Aatteen siivin lentää, liitää Luokse Luojaa istuimen. Onni, autuus, ilo suuri Ihmisenä olo juuri, Lemmitty kuin ihminen! *Cyprinus*. Florinnan luo joutuen; Lintu sininen, Sua oottelen! *Amundus*. Oisko siipeni nyt mulla! *Kuningatar*.
Katumuksen ja parannuksen hetki on tullut, ihmishenki tuntee jälleen tarpeen langeta polvilleen suuren, tuntemattoman maailmanhengen eteen. Turhaan varoittavat harmaantuneet valistuskauden sankarit, kuten Georg Brandes, tästä uudesta taantumuksellisesta virtauksesta, joka heidän mielestään on omiaan johtamaan suoraan obskurantismiin. Se tulee kuin tuleekin eikä jätä ketään koskemattomaksi.
Kyllä tääll' on tietoja, mut ei ne sua auta: Yksi tie vaan tänne on, sen nimi onpi hauta. Henget tänne saapuvat, mut eivät ruumihinne, Ja ken tänne kerran saa ei palaa enää sinne. Wäinämöinen. Läpi vaarain suurimpain ja läpi kuolojenki Tiedon ikilähtehelle rientää ihmishenki. Tie kun yksi suljetaan, se toisen kohta raivaa, Ei se kammo kuolemata eikä karta vaivaa. Tuonetar. Venheeni mä sulle tuon.