Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025


Kuitenkin täytyy minun myöntää että äänenne kerran, koska katkasi se rintani edestä surman keihään, kaikui sanomattoman ihanasti mun korvissain. Olipa suloista päästä kuoleman kidasta elämän valkeuteen takasin. MARCIA. Sitten kysyn teiltä vielä: tahdotteko sen kurjan lesken onnettomuutta, joka näin teidän pelasti kuolemasta? CLAUDIO. Sitä en tahdo. MARCIA. Minä kiitän.

Tuo ei voisi synnyttää muuta kuin epäluuloa sinua kohtaan, kenties parjausta ja pilkkaakin. Oikein iloitsen, että tämä sinua uhkaava vaara nyt on poistettu! Anna! Viime kerralla kuvasit niin ihanasti tuon paikan, joka tästälähin on oleva rakkautemme maja, että tahtoisin vieläkin kuulla sinun siitä puhuvan!

Joit' tämä pyhä oppi tarjoo meille, Mut löytyy muuan hurskas mies ja pispa Hän voipi nämät kaikki selittää Sinulle ihanasti! Menkämme Siis hänen luoksensa! Voi rientäkämme. Ah Lalli! uuteen armon elämään Hän sinun johdattaa ja suloisuus, Jok' ennen oli sulle tuntematon, On sydämehes samoava! Luovu! Voi luovu synkeästä uskostas Ja tunnusta jo sitä Jumalaa, Joll' yksin ompi valta Jumalan!

"Vielä sananen, joka koskee teitä, talonomistajat. Teidän asemanne on edesvastuun alainen. Te olette varakkaita ja monessa suhteessa monipuolisia tiedoissanne. Toiset seuraavat teidän esimerkkiänne. Ja mikä on merkillisintä! Se juuri, että vaikka mainiosti käsitätte asian, ette te kuitenkaan vakuuta henkeänne, vaan kohtelette tätä toimintaa ylenkatseella. Teidän mielestänne ei se ole rikkaita ihmisiä varten. Ja kuitenkin käyttävät henkivakuutusta hyväkseen äärettömän äveriäät maanomistajat ulkomailla. Eräs sellainen suuri pohatta lausui kerran yhdessä maanviljelys-kokouksessa Ruotsissa näin: 'Ymmärtäväisen ja älykkään maanviljelijän tulee aina menetellä sillätavoin, niin kuin aina kohtaisi vastuksia tulevaisissa teoissaan. Ei saa koskaan ajatella, että huomenna on kaunis ilma sentähden, jos aurinko loistaa tänään ihanasti. Sen vuoksi ei myöskään saa taloudellisessa suhteessa olla varomatoin. Jos olenkin nyt varakas ja terve, ja tulevaisuus näyttää valoisalta edessäni, en saa kuitenkaan luottaa siihen, että aina on niin oleva.

"Mutta, mamma kulta," huomautti muuan rouvan tyttäristä, "sanotaan että hiukset ovat varisseet Annette raukan päästä, ja että hän nyt käyttää varatukkaa." "Aivan ihanasti, mutta se ei kai ole mahdollinen." Kaikkitietävä meni edemmäksi ja kuiskasi eräälle tutullensa; "Tunnetko sinä Hjalmaria?" "Tunnen, mitä sitten? sanotaan menevän naimiseen."

Ihanasti hymyillen hän katsahti naisiin ja sanoi: "Niin, kyllähän ne naiset tämän asian ymmärtävät!" Mutta se pikemmin pahensi kuin paranti seuran umpimielisyyttä. Vasta kun rovasti käänsi puheen muihin asioihin, hävisi painajainen. Ja iloisesti naurettiin niinkin pienille sukkeluuksille, ettei semmoisille tavallisissa oloissa juuri hymähdetäkään.

BRANDER. Jo lehvän alla tuolla kohtaa Kuink' ihanasti marjat hohtaa! Pääst' irti, harha, silmisidin! Ja nähkää, kuinka piru ilveilee! SlEBEL. No kuinka? ALTMAYER. Kuinka? FROSCH. Sunko nokkas oli se? BRANDER. Ja sunko omaas minä pidin? ALTMAYER. Se kolahuspa tuntui jäsenissä! Ma pyörryn ... miss' on tuoli, missä? FROSCH. Mit' tapahtui? kun tietäisin sen vain!

Foerster tulkitsi ihmeen ihanasti ja syvästi, vainajan mustiin puetun paarin ääressä, hänen elämäntyönsä ja hänessä asuvan voimakkaan ihmisrakkauden, joka oli pakoittanut hänet yhtämittaa kärsivän ihmiskunnan hyväksi toimimaan ja sen hätähuudot kuulemaan.

Usein hän mitä syvimmin ikävöi hyvää kirjaa. »Kuinka monta hetkeä saattaisinkaan silloin viettää ihanasti ja opettavasti», hän sanoi, »mutta ovathan Sinun tekosi ympärilläni, rakas Jumala, myöskin kirja, jonka itse olet kirjoittanut». Hän alkoi nyt paljon paremmin tarkata Jumalan tekoja kuin hän ennen oli tehnyt, ja häntä ilahdutti sanomattomasti pieninkin kukkanen, kaunisvärinen korento tai kirjava perhonen, koska hän niissä huomasi Jumalan viisauden ja hyvyyden jälkiä.

Jos sen nähnyt olen, niin olinpa silloin vienoinen lapsi. Ulkona tuolla, toisella puolen kaupungin muureja, kesäpäivänä viivyin, leikiten palmistossa. Alas pitkin taivaan lakea vieri säteilevä aurinkoinen lännen kultapilvihin päin, ja lounainen liehtoi ihanasti, liehtoi ja humisi palmujen latvoissa.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät