Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Simolan Jussi tiesi eilenillalla kertoa, että Alitalon Jeremias se nyt hyväilee sitä Kukkolan Katria. SAMPPA: Jeremias? Katria? KAAPERI: Juuri se. Jeremias itse oli sanonut, vieläpä kerskunut, että Kelolan Kalle sitä nyt saa katsella syrjästäpäin miten Kukkolan Katria viedään.
Ikäänkuin itikka olisi tiennyt, miten tervetullut se oli, läheni hyttynen tosiaan ajatusten kotia, ja luultavasti pyrkien kaikkein pyhimpään, tunki se hienon tiirikkansa pään kaljuun kohtaan Mutta voi kauhistus! se mikä hyväilee ajatuksia, ei aina hivele hipiää. Rajuna kuin säikähtänyt hevonen hypähti kreivi sohvalta ja löi nyrkillään päälakeensa.
Ja ensi kerran elämässäni tulee minulle halu heittäytyä elämään kokonaan, nauttimaan täydellisesti kaikesta, minkä maailma voi tarjota. Tahdon antautua menemään, liukumaan viettävää, voideltua pintaa, hurmautumaan ja humaltumaan. Enkä pelkää heräämistäkaän, niinkuin ennen. Ottakoon maailma, puristakoon tämä Pariisi kuoliaaksi, kunhan ensin hyväilee ja kantaa käsillään!
»Kyllähän lapset turvautuvat siihen, joka heitä hyväilee, ja te näytätte niin hyvältä, ett'ei heidän suinkaan tarvitse tuntea, miten katkera armoleipä usein on.» »Ei koskaan», vastasi Elina, »niin kauan kun elän ja minulle itselläni on palanenkaan jakaa heidän kanssansa.» Hän otti pikku tyttöä kädestä ja kutsui poikaa tulemaan sisälle.
Kukkivat koivut huojuttelevat kiharoitaan tuulessa, täyttäen tuoksulla ilman. Elämän ihanaa, aina uutta ja yhä uudistuvaa laulua kaikuu koko luonto. Kuulen sen, mutta vastakaikua ei se herätä sisimmässäni. Voin iloita auringon säteestä, joka lämmittäen hyväilee kättäni.
WAGNER. Se villakoir' on, hullunkurinen: Hän seisahtuu, sun seisoess', Jos kutsut, hyppii rinnoilles; Jos mitä hukkuu, etsimään hän joutaa, Ja keppis maalle virrasta hän noutaa. FAUST. Se totta lie: ei rahtuakaan näy Eläimess' henkeä; kaikk' ohjeen mukaan käy. WAGNER. Kurinsa saanut koira ansaitsee, Ett' oppinutkin häntä hyväilee. Ei kumma siis, ett' on sun suosimas Yl'oppilaiden nöyrä oppilas.
Hän pysähdyttää ratsunsa, astuu alas sen selästä, lähestyy erästä palvelijaneitoa, joka kantaa kalliilla kivillä koristettua leposijaa; siinä purppuramatolla makaa pieni Helu-Lelu. Hän ottaa sen syliinsä, hyväilee sitä, sivelee sitä hermeliinihihallaan, hellittelee sitä kaikin tavoin.
Kun Pekka juo, kannattaa se kippaa kädellään ja koettaa viheltää, mutta ei osaa. Se väliin sipaisee kintaalla silmiään. Ennenkuin se menee, hyväilee se huulia kintaalla. Siitä jää suolan maku. »Mitä tämä oikein tietää? Minkä tähden se syötti ja juotti minua eikä antanut varsoille mitään? Pitääkö se minua, vanhaa romua, parempana kuin varsojaan! Ehkä naiset lähtevät jonnekin ja tarvitsevat minua?
Emo määkii kujassa, mutta vuona ei välitä siitä, vaan tunkee turpaansa häkkioven läpi, jossa hoitajansa maassa istuen sitä hyväilee ja sille haastelee, kiintyneenä siihen niin, ettei huomaa, ennenkuin minä tervehdin.
Siksi saa hän vaan sulhastaan suudella; mutta sinä olet vapaa, sinä! Mistäpä minä sellaisia asioita ymmärtäisin. Suutelee. Kas noin! Voi, voi! Suutelee ja hyväilee. No, tule nyt minun kamariini, niin saat rahat. Saatpa katsoa minun kauniita kuvakirjojanikin. Mutta ettehän minulle mitään pahaa tee? Aikovat mennä. Säikähtää. Joku tulee. Emma menee verannan ovea avaamaan. Itsekseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät