United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensi lempeni esineenä oli isänmaani ... sinä ehkä hymyilet sekä pidät tuollaista tunnetta nuoren tytön sydämmessä naurettavana .. sen ovat muutkin tehneet; vaan kuitenkin isänmaani! Minun isäini jalo, rakastettu maa! jospa kaikilla sinun pojillasi olisi ollut minun sydämmeni heikon tytön sydän, niin olisit vielä, mitä ennen olet ollut urojen kotopaikkana ... Euroopan jalopeurana.
Ja vaikk'eivät ihmiset minua ymmärtäisi, ymmärrät sinä minut kumminkin, sinä ijänkaikkinen Luoja, ja hymyilet minulle lempeästi kun kuuntelen hiljaisia ilmaisemias... Tuolla seisovat puut soreasti kukkien, ja kylästä kuulen lasten iloa, lasten, joiden sydämiin minun tulee heittää sivistyksen valon säteitä..."
Luulenpa että tunnemme tuon kauniin roomalaisen käsialan. OLIVIA. Etköhän menisi makuulle, Malvolio? MALVOLIO. Makuulleko? Kyllä, sydänkäpyseni! Tulen sinun luoksesi. OLIVIA. Jumal' auttakoon sinua! Miksi hymyilet noin ja suukostelet noin tiheään sormiasi? MARIA. Kuinka voitte, Malvolio? MALVOLIO. Teidänkö kysymykseenne? Kylläkö satakieli korpille vastaisi?
Frits astui tupaan niin iloisella mielin. Hän ja Dorotea olivat nyt tehneet sopimuksensa, hän oli niin iloinen, niin onnellinen. Kun Swartin emäntä näki hänen tulevan ovesta sanoi hän: "Sinä hymyilet, poikaseni, sinun pitäisi ennemmin itkeä. Jospa vaan tietäisit mitä on tapahtunut". "Niin", lisäsi Wittin emäntä, "tässä on kysymyksessä kauheita asioita".
OLIVIA. Seis, Topi, seis, jos henki sulle rakas! HERRA TOPIAS. Neitikö? OLIVIA. Samaako yhä? Kiittämätön kurja! Omasi olet vuoristoon ja luoliin, Miss' outoja on tavat. Mene täältä! Cesario hyvä, älä pahastu! Pois, raakalainen! Lähde kanssani; Kun kuulet, kuinka monta tyhjää juonta Kutonut on tuo pauhaaja, niin tälle Hymyilet vaan. Sun täytyy mukaan tulla, Et kieltää saa.
Sinunko sopisi, tyttö, Ilman nautinnon iloa Kuihtua ja kuivettua Talven tuiskujen omaksi? Nyt, kaunis, kukoistat vielä, Läpi kyynelten hymyilet. Säästäisitkö tuon sulosi Nauttimatta soitimesta Luonnon lintujen tavalla. Minussakin voima lyöpi Tässä rinnassa rajusti. Miks' en antaisi sinulle Voimastani?
Vaan sinä, tyttönen, Timanttipuikkonen, Hymyilet, naureksit. Työtäsi jaloa, Kuin tulipaloa, Ihaillen silmäilet. Olit onnellinen, äitini, Kehdossa kun nukkui poikasi: Paljon pojastasi uneksit, Paljon rukoilit ja toivotit. Onnellinen hänkin, poikasi, Poikavuosinaan kun juokseli, Jaksoi uskoa ja toivoa, Jaksoi riemuita.
Sinä ympärilläni oleva maailma, joka olet täynnäsi sopusointua, ihanuutta ja laulua, joka, ikään kuin hymyillen heräävä lapsi, hyväillen suljet minut helmaasi ... turhaan hymyilet, turhaan sinä hyväilet ... minä en sinua ymmärrä minä kärsin!
Ilissuksen öljypuulehdoissa kuulen runouden ääniä Fylen kunnailla leijuvat hämärän pilvet näyttävät minusta kadotetun vapautemme käärinliinoilta sanansaattajilta, jotka ennustavat uuden päivän koittoa! Hymyilet innostukselleni, Sallustus mutta onhan parempi toivoen kahleita kantaa kuin tyytyen kuunnella niiden kalinaa.
Etkö ole tänä yönä nukkunut? Eikö tuo miesriiviö ole antanut sinun nukkua? Mörkö hänet vieköön! CRESSIDA. Sanoinhan sen! Hält' aivot kolkutelkoot! Ken ovella on? Katso, setä hyvä! Takaisin, armas, tule kamariini! Hymyilet, niinkuin tarkoittaisin rumaa. TROILUS. Ha, ha! CRESSIDA. Erehdyt: semmoista en aattele. Tule sisään! En soisi, vaikka puolen Troiaa saisin, Ett' täällä sinut nähtäisiin.