Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Hänpä jo vaskisehen Zeun linnaan ehti, Olympoon, heittihe istumahan isän polvell' itkien impi, värjyi taivahinen puku yllä; mut tyttären painoi rinnoilleen Kronossynty ja tieteli näin hymyellen: "Lapseni, noin kuka taivahinen tyly sulle on ollut, kuin mink' ilmetyn ilkiötyön sinä laatinut oisit?"
Hän tarkasteli itseään hymyellen; mutta vähitellen haihtui hymy huuliltansa, ja tumma varjo vetääntyi hänen kasvoillensa. "Viimeksi kuluneet seitsemän-toista vuotta ovat myös merkityt kasvoillani", kuiskasi hän itseksensä. "Ei käy enempi enään kieltäminen, että Klairon on vanhentunut.
Isäni heräsi syvistä mietteistänsä ja katseli hymyellen äitiäni, joka nauroi oikein makeasti. "Rakas poikani", lausui äitini, "tiedäthän, että isäsi on köyhä ja saapi kyllin tehdä työtä, voidaksensa elättää omat lapsensa; kuinka siis luulet, että hänen varansa kannattaisivat elättää pientä tyttöä vielä lisäksi?" Minä huokasin raskaasti.
Anna loi kyyneltyneet silmänsä apua anovassa tuskassa Katriin. "Luuletko, Katri," kysyi hän, "ettei Yrjö enää ollenkaan minusta pidä?" Tautinen laski laihan kätensä Annan kultakutriselle päälaelle ja hänen silmissään ilmestyi kirkas loiste. "Sitä en toki luulisi, siitä minkä olen hänestä huomannut," vastasi hän hymyellen.
Minä olen terve, jaksan kyllin tehdä työtä, ja virkani lupaa minulle hyvän palkan ja arvollisen aseman yhteiskunnassa." "Mitä te kutsutte viraksenne?" "Kirjalliset toiminnot." Hän katseli minua, hymyellen epäilevästi. "Niin, herra van Arsdel", lisäsin minä. "Nykyaikaan on työ kirjallisella alalla virka, joka hankkii meille sekä mainetta että varoja."
Ei Thorbjörn mitään vastannut, mutta meni toisella puolella olevan rahin luo, siihen vaatteensa laskeaksensa; Ingrid astui hymyellen jäljessä. Sæmund pitkitti ateriaansa, katsahti toisinaan Thorbjörn'iin, jolla oli paljo askartelemista, hymyili ja söi jälleen. "Tule ruoalle," sanoi hän, "ruoka jähtyy." "Kiitos, en huoli ruoasta," vastasi Thorbjörn ja istuutui. "Vai niin?" ja Sæmund söi.
Eikös koivun vartalo niin mielellään kuvastunut sen hopeaheleihin vesiin? Ja eikös se rohjennut olla niiden rakkaiden sointeiden herttaisena kaikuna, jotka puun oksista siihen laskeutuivat? Mutta lauloipa lähdekin; viehättäviä, selkeitä ja sydämellisiä olivat sen laulelmat, ja niihin pulska puu nyökäytti päätänsä varsin leppeästi ja hymyellen.
Toki taian hälvetä ei tarvitse sen tautta: Silmät paistoi siniset kuin ruispellon kukka, posket nuoret punoitti ja kultainen oli tukka. Lapin pieksut jalassa ja puuhkalakki päässä. Ken ei siitä syttynyt, sen sydän oli jäässä. Ihastellen taideniekka kaunista katsoi lasta. Hymyellen Anja-rouva vieraita kävi vastaan.
Kuvan Paltamon kirkko saisi. Vieraiden kera taideniekka jo tänään matkustaisi. Hymyellen Anja-rouva puhetta tuota kuuli. Eikö liene ymmärtänyt vai leikiksi vaan sen luuli. Hymyeli hän vieläkin, kun taideniekka läksi. Mutta heti sen jälkehen hän kääntyi kipeäksi. Kauan kuolon, elämän hän väikkyi vaihtehella. Parani vitkaan. Siit' on aika sitten kertoella.
Tumman, kiitävän yön pimeässä mun hiipiä käski luo vihamiehen tuonne ja tutkia, urkkia kaikki, vieläkö ennallaan liki laivoja vartiot liikkuu, vai käsin voimakkain joko voittaminamme akhaijein vain pako mieless' on, halu yön yli valvoa mennyt vartiomiehinä, kaikk' ylen suuri kun uupumus yltää." Noin hymyellen vastasi nyt monineuvo Odysseus: "Suuret tottapa vain oli lahjat toivona sulla!
Päivän Sana
Muut Etsivät