Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Suotta survoin suuret jauhot, Kiusan karkiat karistin, Syöä ankaran anopin, Tulikulkun kuiskaella, Päässä pitkän pintapöyän, Kultalaiasta kupista; Itse mie miniä raukka Syön tahasta taikinoa, Apan jauhoja kiveltä, Liesipankko pöytänäni Kapusta lusikkanani, Kattila kupin siassa. Survo nyt itse suuri muori, Ja jauha jalo emäntä, Kun sa pojan pois porotit, Hylkäsit hyvän miniän!
Et hiisku sanaakaan, vaan katsot punehtuen päällemme, punehtuen, mutta ylpeästi kuin piru. Kaikki viittaa kohden ryövärnaista. Canzioni, sinä armottomasti hylkäsit uskollisen lemmittysi tämän riikinkanan tähden, ja se rikos oli suuri; mutta onko rikos koskaan ennen itseänsä rangaisnut näin ankarasti? Mariamnen hylkäsit ja sait oman isäsi murhamiehen.
Ei ole alkua eikä loppua tuolla laululla, on vain ijäti aaltoava meno, ijäti paisuva tunnepohja, ijäti kysyvä, ijäti kummasteleva tuijotus elämän jähmetyttävään totuuteen. »Miksis kultani hylkäsit mun?» Maailma musteni Johanneksen silmissä.
Et koskaan tule tietämään, kuinka onneton olen ollut ja kuinka paljon sydämeni odotti sinusta. Sinä olit koko elämäni, unelmani, ainoa toivoni, ainoa rakkauteni, mutta sinua en saanut pitää, sinä hylkäsit minut. Oi, tule takaisin, pikku Paulet'ni, tule syliini, tule vanhan äitisi luo, joka ojentaa sinulle epätoivossaan kätensä. Jeanne." Muutaman päivän kuluttua tuli Paulilta vastaus.
Jos rohkeneisin Hänelle kaikki ilmoittaa! Nyt lähden Venettä valmistamaan matkaas varten. Hyvästi siks! Juhani, viivy! Ah! Hän lähti, ei mua kuullut. Jumalani! Miks minut hylkäsit ja heitit mun Sydämen häijyn valtaan! Seppeltä Kas tuossa neitseen kuvan luona! Sama Mä lienkö, ken tuon taannoin sitoi? Niin, Kuin kuollut kukka tuoreen kaltainen. Viides kohtaus. Hän!
Ja heti kun hän näin ajatteli, hän tunsi karaistuvansa myöskin tuota toista painajaista vastaan, joka vielä uhkasi hänen onneaan hänen omien aivojensa komeroista. Saattoihan sieltä milloin hyvänsä soinnahtaa tuo kauhun sävel: »Miksi kultani hylkäsit mun?» Siellä vaara piili. Carmela oli sen rinnalla vain varjon varjo, vain heijastuksen heijastua.
Miks sammunut ei koittoonsa se päivä, Jolloin ma heitin kummut Gilboan Ja sinne elon toivon, rauhan, onnen? Jos epätoivon pohjattomaan yöhön Mun syöstä tahdoit, Jahve, lohdutusta Et toivottoman multa kieltäne. Vaikk' elämässä minut hylkäsit, Et hylkää kuolemassa. Kohtaloni Sun kostoasi vanhurskasta Ei lakkaa huutamasta Tuhansin suin. TOINEN N
Päivän Sana
Muut Etsivät