Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Vahinko olisi viskata heitä pois turhanpäiten; mutta kun heidät ja tärkeä asia pannaan rinnan, niin ovat he tyhjänarvoiset. Jos Cleopatra saa vähääkään vihiä tästä, niin kuolee hän heti paikalla; olen nähnyt hänen parikymmentä kertaa paljon turhemmastakin kuolevan. Arvelen, että tuossa kuolemassa on jotakin tenhoa, joka lempiseikan lailla hurmaa, koska hän on niin kärkäs kuolemaan.
Siis talven kolkon kouran älä suo Kesästäs hävittää sen tuoksun hurmaa. Mahalas maljaan vala, aartees tuo, Ennenkuin itselles se tekee turmaa. Ei ilkeää lie voittoa, jos sen Teet onnekkaaks, mi kasvun iloll' antaa; Tee kuva itsestäs, tee kymmenen, Niin kymmenkertaisen saat koron kantaa.
Siit' on kuin seurais virvoitus, Vaan seuraa surut, surma. Se riemun saattaa raivokkaan, Hulluuden puuskat nostaa, Mut murhaavalla murheellaan Taas riemun kyllin kostaa. Se järjen ottaa kokonaan, Se rohkaisee ja hurmaa, Niin ett'ei juoppo kammokkaan Ruumiin, ei sielun surmaa. Ja moinen tyhmä rohkeus Vaikuttaa paljon sitä, Ett' tulee viinaan tottumus, Ja moni siitä pitää.
Ken voimat taiten käyttää ja, harras toimessaan, mies ompi kestämähän se meistä miesi vaan! Mut kunnon perämiesi täss' ensi arvon saa, hän kaikki karit tuntee ja suunnan suuntoaa, hän, hänpä meidät saattaa vakaasti valkamaan, siis kiitoksemme hälle nyt ensin kaikukaan! Ja nyt me laulakaamme, oi siskot, veikkoset, tään Suomen suloutta, mi hurmaa sydämet!
Tuo hempi itse olennon mua viehtää, hurmaa, impi; sun muotos mulle kallis on, sydämes kallihimpi. Oi, iät päivät tuota vaan ma hartain mielin soisin, ett' onnekkaaksi ainiaan mä tiesi tehdä voisin. Sä hälle, taivas lempeä, suo riemua vain seestä! Kanss' armaan elää mielin mä, käyn kuoloon armaan eestä. Jos Parnassolle nousta voisin.
Näinhän sen hänen katseestaankin. Hänen lämpimästä, hehkuvasta katseestaan oi, se hurmaa minua vieläkin. Kun vaan ummistan silmäni, näen sen kohta edessäni, tunnen sen vaikutuksen koko olennossani. ALMA. Voi, sitä Viktoria! Sinun olisi pitänyt nuhdella häntä ankarasti, Sylvi. Niin, se sinun olisi pitänyt tehdä. SYLVI. Nuhdella? Siitäkö, että hän teki minut onnelliseksi?
Tajusin hyvin hymnilauluks äänet, näät sanat 'Nouse, voita! saapui mulle kuin sille, jok' ei ymmärrä, vaan kuulee. Niin iki-ihastuin ma lauluun tuohon, mua ettei mikään siihen saakka ollut sitonut kahleilla niin suloisilla. Puheeni ehkä rohkealta tuntuu ja hylkivältä silmäin hurmaa, jotka on mulle lepo katsehen ja kaipuun.
Ja sentään, oi, alla vaunujen Viel' etsitään onnea ... surmaa! Ja sentään, oi, kansoa Kalevan Tapa luonnoton vieläkö hurmaa? Ei, ei! Tuhat kertaa jyrkkä: ei! Tavan sortua täytyy nurjan! Me kukistaa tahdomme kukistaa Epäjumalan korskean, kurjan! Me tahdomme saarnata taistoa Ja käyttää ääntä ja kättä Sen Suomen sortajan sorrannaks, Ja taistella herkeämättä!
Hänen silmänsä vuotivat kyyneleitä. Ennen muinoin hän pelkäsi kun hänet aivan yksinään jätettiin, nyt hän siitä ei tiedä enää, hänelle on kaikki yhden tekevää. Kun ei sitten eilisen ole mitään syöty, arvelee hän äitinsä menneen leipää hakemaan. Ja tämä ajatus häntä hurmaa. Sitten hän leikkelisi leipänsä aivan pieniin palasiin ja ottaisi niistä vitkalleen yhden kerrallaan.
Ja poikki hän hakkaa käärmeen pään; mut myrkkyään kyy ehti jo kyllin valaa: uron eessä nyt nainen on suloinen, uros huomaa sen, hän naista jo lempii salaa, hänet hurmaa jo muhkeat muodot nuo, joit' tarjoo tuo sydän hällä ja pää jo palaa. Ja nainen virkkavi naurusuin: »Minun nimeni soipa on Phryne.
Päivän Sana
Muut Etsivät