Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Naissaaren niemessä valkea paas merimiesten merkkinä loistaa, karit ympäri sen monet purret kaas, taru koitojen kohtalot toistaa, taru sun ja mun, kesä-illoin kun niin kauniisti kajavat veen yli itkee. Se nousee aalloista pystypäin kuin nainen valkearinta, se huutaa hurjana myrskysäin kuin pyydettään palavinta, kuin kuolemaa sävel kuuluttaa, niin kauniisti kajavat veen yli itkee.
Totila kohautti olkapäitään. "Mustasukkaisuus ja sokea raivo pimittävät muutoin selvän järkesi. "Minä sanoin: se, joka on minua rakastanut, ei sitten enää rakastu sinuun. "Ja se on niin totta, että sinun pitäisi se hurjana hetkenäsikin tajuta. "Ajattele Valeriaa, ankarasti siveellistä, kylmää kuin marmori, vestaalin tapaista ja omaa hillitöntä, intohimoista luonnettasi.
Sen uskon minä pian väännän teidän aivoistanne!" Hän kohotti raskaan tuolin ja syöksyi hurjana meitä vastaan. Me ammuimme jokainen samalla kertaa, vaan mikään ei voinut estää tätä salaman iskua. Veren tulvatessa haavoista hän löi tuolilla ympäriinsä hurjistuneena, vaan hänen silmämittansa petti onneksi, ja raju isku kohtasi pöytää, joka meni pirstaleiksi.
Sivallukset kalskahtelevat, veri vuotaa yhä paksumpana, kovempana, punaisempana virtana he syöksevät toinen toisensa kimppuun niinkuin hurjana he raatelevat toinen toistaan niinkuin metsän pedot omien kumppalien jalat tallaavat haavoitetut kuoliaksi!
Mut hurjana huutaa Bellerophon: »Kenen kohtalo on näin kytkenyt kiinni Khimairaan, jos hän sitä välttää, hän väärään käy, polun päätä ei näy, hän hoippuvi harhaan ja hairaan, mut jos pedon voittaa, hän toipua voi taas toiseksi, oi, saa terveeksi sielunsa sairaan.»
Richardilla oli myös aikoinansa omantunnon tuskia; niinkun useimmat juomarit, suri hän toisinaan syvästi kurjuuttansa ja häväistystänsä, ja oli melkein hurjana surusta; mutta synti ei häntä laskenut irti, ja muutamia vastarintoja koetettuansa voitti se taas hänet, ja pelkuri-raukkana sanoi hän: "En minä voi sitä jättää". Vuosi kului; tuli taas talvi tavattoman kova.
Ole missä tahansa, millä aikakaudella tahansa, kaikkialla on ijäisyys, rajattomuus päällämme, ympärillämme, sisällämme: ".....hiljaa lepäävät ylhäällä tähdet ja allamme ovat haudat." Näiden kahden suuren vaikenevan ryhmän välillä vilisee hurjana pyörteenä elämä: kaikki kehruukoneemme surisevat, kauppaliikkeet, viljatullien vastustajat ja Carltonklubit puuhaavat ja meluavat.
Niinkuin väkevä, suosittu hurttakoira, joka on vitjoista irti päästetty, liehakoiten hyppelee ystävällisen herransa ympäri, niin kasvatus-veljein vene kiiti päällikön aluksen ohitse milloin tältä, milloin tuolta sivulta, ja kiersi kokan ympäri ikäänkuin hurjana ilosta.
Valkeaa kiireemmin samoo hän huoneesen. Hänkään ei näe mitään; savu täyttää hänen silmänsä, suunsa, hänen kurkkunsa, ja kumminkin saliin tultuansa seisahtuu hän. «Maria! Maria!« huutaa hän epätoivon äänellä. Hän odottaa vastausta, vaan hän ei vastausta saa. Hurjana rientää hän eteenpäin, kädet suorana edessään. Vaan hän tietää täällä kaikki paikat; hänen ei tarvitse haparoiden kulkea.
PUISMA Työntää nuolen valmiiksi viritettyyn jouseensa, tähtää. JOKU Hullu! Ei yllä puoliväliinkään. PUISMA Laskee jousensa, hurjana: Niin, hullu, hullu, ja hulluksi minä tulen! Vene vesille! Lähtee juoksemaan rantaan. TOINEN Ei ole venettä rannassa! KOLMAS Vene Laudusta! JOUKKO Kiihkeästi: Vene Laudusta! PUISMA Juoksee takaisin, heittää jousensa: Aseet pois! Joutuun! JOUKKO Joutuun, joutuun!
Päivän Sana
Muut Etsivät