United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos palajatte seuraan, sanokaa minun menneeni kotiin!" "Näytte sairaalta, herra kapteeni." "Olkoonpa. Eläkää hyvin!" Ei hän vielä voinut lähteä kotiin, ja koska ei kumppalien hauska seura, johon hän tänään poikkeuksella oli ottanut osaa, häntä miellyttänyt, kulki hän edestakaisin puistossa Herminan kuva yhä kädessään.
Vaan ovatko silmät harmaat vai siniset, ei hän kuitenkaan saanut selville, kun hän palasi kumppalien luokse, vaikka Saara olikin pari kertaa katsonut suoraan häneen. Hiukan sumuisilta ja häilyviltähän esineet näyttivätkin hänen ympärillään; vaan siitä huolimatta oli hän kuitenkin sangen tyyni, jott'ei kukaan huomaisi sitä hänestä! Harmaatko vai siniset ... sinisetkö vai harmaat? ajatteli hän.
"Enpä ole milloinkaan tähän asti pitänyt itseäni tyhmänä", mumisi hän itsekseen ja muisti samassa että hänen sanansa kumppalien joukossa oli päättävä, "ja nytpä olen kuin poika-nulikka, kainompi kuin kahdentoista vuotiaana tullessani sotakouluun. Ja tähän kaikkeen on syypää tuo inhoittava tyttö! Kaikki hän tietää, hän on hullumpi kuin rohvessori ja kärsimättömämpi kuin naisopettajatar."
Mutta kuuluipa pian kimeitä kiljauksia, sekoitettuina äkkinäisillä murahduksilla; ja kohta senjälkeen ensin yksi, sitten toinen koira ryömi surkeasti ontuen pois tuosta epäsuhtaisesta taistelusta, sill'aikaa kun ehjien kumppalien uljas haukunta muuttui hurjaksi ärinäksi, jonka ylitse kuului niiden riitaveljen luja vonkuminen.
Kumppaleista ja ystävistä ei hän koskaan ollut tiennyt mitään. Koulussa kulki hän omaa tietään; hän pysyi erillään heistä ja he hänestä, niin että hän hyvin vähän tuli tuntemaan heitä; ja nyt istui hän yht'äkkiä hyvin kiinnitettynä ja tupakoiden, tavallaan parhaana miehenä koko hyväin ystäväin ja kumppalien seurassa!
Hän oli kumppalien lemmikki, pieni reipas veitikka, pyöreäkasvoinen kuin marjamaito ja sinisilmäinen, aina iloinen, aina valmis keksimään keinoja, kun oli kysymys rahain hankkimisesta johonkin hauskaan yritykseen... Vaan tänään ei hän näyttänyt iloiselta!... Hän oli "tullut hakemaan neuvoja Rejer'iltä!" ja sitten istui hän taas ääneti.
Kaikesta ylläsanotusta näkyy, että hänen halunsa oli enemmän luonnon ja elämän tutkimiseen, kuin kirjalukuun, vaikk'ei kuitenkaan sekään tullut laimin-lyödyksi. Seitsemän vuotta ylioppilaana oltuaan suoritti Wallin maisterintutkinnon; siinä hän ei tosin saanut kovin suuria arvosanoja, vaan arveltiin kuitenkin kumppalien kesken paraskykyiseksi sen-aikuisista nuorista maistereista.
Askeleita kuului lähenevän, mutta makaava niitä ei kuullut. "Jumala, äiti, tuoss' on joku!" "Hiljaa, lapseni, hän makaa." "Suuri Jumala! se on Bodendorff!" Hän ei herännyt Herminan huudosta, ja siinäpä todistus että hänen unensa oli enempi hurmeista kuin oikeata unta. Majuritar meni lähemmäksi. "Kummallista", sanoi hän hiljaa, "hän on täällä makaamassa, kumppalien tuolla aimo tavalla iloitessa."
Nämät runolliset luvut antoivat vielä enemmän kiihoitusta hänen synnynnäiselle halullensa oudoille retkille, kaukaisille maille, erittäinkin Itämaille. Näihin aikoihin oli Wallin kumppalien seurassa erin-omaisen iloinen ja hilpeä; mentiinpä siinä joskus liiankin pitkälle. Hän oli päämiehenä kaikellaisissa veitikan-kepposissa, jotka eivät kuitenkaan aina olleet hienointa laatua.
Vikkelästi tarjosi Liddy heille aukean tötterön ja punastuen lausui hän ujosti, kumppalien nauraessa: "täss' on, hyvät herrat, ottakaa, mitä mielenne tekee." Upseeri oli aivan hämmästyksissään, kun hän kuuli tämän vastauksen omalla äidinkielellänsä tuon köyhän-näköisen tytön suusta. Hän kääntyi kumppalinsa puoleen ja sanoi. "Kas niin, Edward, tässä tapasimme kotimaalaisen!"