Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
NIKO. Mitä huolimme passista; olemmehan Suomalaisia kaikki! SAKERI. Tosin haastat kieltämme, mutta ken taitaa vaan siitä sua vannoa Suomalaiseksi? Ja luulenpa havaitsevani niinkuin jotain vierasta murrosta puheesi laadussa. Näytäppäs minulle passis, mies! Passi! NIKO. Sinä et taida sitä lukea! SAKERI. Taidan, jos se vaan on äitimme kieltä! NIKO. Se on ruotsia! SAKERI. Näytä se kuitenkin!
Siellä on myöskin saatavissa muutamia uusia kirjoja ja oivallista Bybloksen viiniä." "Vähät sitten huolimme huonoista tuulista," Lesbolainen nauroi. "Näkemään asti kolmen tunnin perästä!"
Voi armotonta, kuinka tytöt silloin parkaisivat, pudottivat samalla paidat hampaistaan ja luudat käsistään maantielle ja hiippasivat pakoon, minkä ennättivät. Ei silloin liha painanut, kun luut luistivat, ha, ha, ha. EERO. Ha, ha, ha, kai te vähän hämmästyitte, Vappu? Ha, ha, ha! VAPPU. Hyh, vielä vähän! Mitä huolimme me senlaisista kuin Matti ja Kalle. Eikös niin, Kirsti? KIRSTI. Niin kyllä.
Ei mitään eroitusta ja rajoitusta; kaikki oliwat weljiä ja sisaria. Ei mitään surua ja murhetta, ja tulewaisuus siitäpä huolimme wiisi, sillä semmoista ajatusta ei juohtunut mieleemmekään. Kalle ja minä temmattiin kuitenkin äkisti pois tuosta wallattomasta ja murheettomasta lapsimaailmasta.
Ja vastaavat lempeät tyttäret taivaan: »Et taas elonvaivaan saa pois meiltä mennä, et tummua pois; vain valjeta saa polo, vaivattu pääsi, niin kohtalo sääsi, sen huolimme huntuun kuin onnea ois.» Jo tanssivat ilmassa taivaiset hunnut, jo saapuvat tunnut nuo elämän mennehen arpeuneen. Suo kohtalo joskus kaunihin ehtoon maan lapsien lehtoon, elon onnea anna ei uudelleen. SIMON PYLV
Tähän Betty oli vastannut melkein näin: "Niin paljon kuin minä ymmärrän, totisen ilon täytyy olla ilo semmoinen, joka tekee meidät halullisiksi antamaan koko mailman itseämme polkea, ilman että siitä ollenkaan huolimme.
Lennä, lennä, lennä aatos inehmon! Mennä, mennä, mennä aika maata on. Kun tietäis, kumpi se toistaan lie itkenyt enemmän? Kun tietäis, kumpi se nauraa voi nyt enemmän, minä vai hän? Mut mitä me huolimme siitä. Me nauramme kumpikin. Hei, hah, hah, haa! Mutta minua ei petä naurus se milloinkaan. Se ei mua pettänyt ennenkään. Minut kyynelin petti hän.
*Kanonada*. Ei, hyvät pojat, tulkaa te myös, minä niin hirveästi pelkään nimismiestä. *Preciosa*. Mitä me huolimme nimismiehestä! Tulkaa pois vain! *Nimismies*. Seis vähän. Minulla on myös jotain sanomista tästä asiasta. *Mogrebina*. Juoskaa, tytöt, pian pois! *Lassemaija*. Juoskaa, pojat! Nimismies tulee! Meidän pitää puolustautua viimeiseen veripisaraan asti.
Ei sydäntä nuorta se säästä, Vaan muuttaa ja muodostaa. Niin, päivien tullen ja mennen, Myös oomme me muuttuneet; Me toisemme tunsimme ennen, Vaan nyt oomme vieraantuneet. Ei eroa ystävyys siedä, Se kuolo on kukkasen tään: Et minusta mitään sä tiedä, Mä sinusta en mitäkään! Mut mitäpä huolimme siitä, Kun muistot vaan elelee! Jos muistot ei viikoiksi riitä, Kai illaks ne riittänee.
»Sinä olet minun Avisini», hän sanoi, »ja samalla sinä olet joku toinenkin. Sinussa on kaksi naista, ja sentähden sinä olet minun haaremini. Mutta vähätpä siitä; me olemme pelastetut. Sillä jos meille käy Yhdysvalloissa olo liian kuumaksi, niin mitäpäs me siitä huolimme, sillä voinhan minä saada Turkissa kansalaisoikeudet.» Siihen aikaan vielä Turkissa oli vallalla monivaimoisuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät