Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
"Sitä teiltä odotin! Sallikaa minun puristaa kättänne. Ensi sunnuntaina siis puoli kahdeksan! Minä kyllä pidän huolen ilmoituksista. Hyvästi!" Ja ennenkuin ennätimme tointua, oli opettaja Touhio hävinnyt. Syntyi syvä äänettömyys. Vihdoin virkkoi tohtori pyyhkien otsaansa: "Mitä minä oikeastaan lupasin?"
HANNA. Eikö minulle sitte aukeaisi mitään mahdollisuutta? Eikö milloinkaan? ELISABETH. Rakas lappi! JUSSI. Elä ole pahoillasi, Hanna. Kyllä minä pidän sinusta huolen. HANNA. Hyvä Jussi! Sinulla on tarpeeksi huolta vielä omasta tulevaisuudestasi. JUSSI. Yksi vuosi enää jäljellä, eikö niin? ELISABETH. Yksi vuosi. JUSSI. Sinä tulet lopettamaan jatko-opiston, luota siihen.
Minä käyn työtä tekemään, kyllä minä omasta leivästäni huolen pidän RAHIKKA. Mutta missä olisit siksi. Tuolta näkyy tulevan ihmisiä. SELMA. Tule sisään. Nyt tahdon isälleni sen sanoa. Häntä käy minun niin sääliksi. X:s KOHTAUS. Mitä minä hänelle voin. Oma syynsä. Ei hän enää kumminkaan Helenani puhdas tytär ole. Pitäköön huolen itsestään kuten voipi. WIGREN. Niin no.
Kelpaa Savelaan sitte emännäksi tulla! Niin, eikö totta!... No, sittenhän me olemme aivan samaa mieltä...? Mehän olemme kuin luodut toisillemme... Mehän sovimme yhteen kuin vakka ja kansi! Tai kuin kissa ja koira. Voi, voi tuota emäntää. Kyllä minä sovinnosta huolen pidän! Siis on asia sitä myöten selvä ... ja helluntaiksi me pistämme kuulutuksiin?
Kunpa kuolisin poloinen, Katalainen katkiaisin, Sukat Surmalle tekisin, Paiat Kalman poikasille Sukat suurista suruista, Paiat päivistä pahoista, Housut huolen kankahasta, Iholiivit itkuloista. Kunpa kurja kuolisinki. En minä sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana. Näkijälle kättä näytä; Näkijä valehtelevi Syöäksehen, saahaksehen, Kylläisnä eleäksehen.
Sen hengen keväisistä hettehistä sain nuoren nesteen suoniin, sydämmeen; sen huolet huolen, kärsin kärsimykset, sen tunteet tunnen, senhän itkut itken, sen harvat riemut myöskin riemuitsen; ja taivaan lientyessä mustiin pilviin sen kanssa kaikki voimat ponnistan, ett' alus kallis hukkumasta säilyis vaan.
Kuinka muuten saataisiin perunoita sinä vuonna? Ja ellei saada perunoita, niin kuollaan nälkään, joka silloin ehkä onkin elon lorun paras loppu. Gunilla rouva puolestaan ei ollut niin millänsäkään semmoisesta kohtalosta. Hän kyllä tahtoi mielellään elää. Jumala kyllä pitäisi huolen siitä, että saataisiin perunoita.
Niistä on isännilleen suuri hyöty, vaikka eivät maksa heille mitään; sillä asunnostaankin ne saavat itse huolen pitää. Niille ei anneta minkäänlaista syötävää, ja ihmetellä täytyy, millä ne elävät. Ainoastaan matkoilla, joilla ne hevosen työtä toimittavat, saavat ne iltaisekseen palasen rasvaa. Pitemmällä matkalla käytetään 10-12 koiraa.
Hän oli vielä vähän arka istuessaan näiden vanhojen helsinkiläisten keskessä, hän pelkäsi puhua ja punnitsi tarkkaan sanansa, ennenkuin mitään virkkoi. Mutta he pitivät huolen siitä, että hän kodistuisi.
Oi laupias Isä, armahda! Pois kun kääntyy, ympärillään Karkeleepi aavekansa; Joll' ei tuot' ois valkeutta, Pelkäis hullauntuvansa. Oi laupias Isä, armahda! Mutta viimein, aijan tullen, Tyrmän uksi aukeneepi: Agnes eteen oikeuden Asun mukaan asteleepi. Oi laupias Isä, armahda! Pukuansa järjestääpi, Huivihinsa kääntää huolen, Tukan suorii, jott' ei luultais Olevaksi mielipuolen.
Päivän Sana
Muut Etsivät