Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
NARRI. Hukkuneeseen, narriin ja hulluun. Ensimmäisestä liikanaukusta hän narriutuu, toisesta hän hullaantuu, ja kolmanteen hän hukkuu. OLIVIA. Hae siis ruumiinkatsoja tarkastamaan häntä, sillä hän on jo kolmannella päihtymisen asteella: hän on hukkunut. Mene ja katso häntä. NARRI. Hän on vasta vaan hullu, madonna, ja narrin pitää hullua katsoa.
FLAVIUS. Jumalat tietkööt, ett'ei ole koskaan Syvemmin köyhä talonvouti surrut Herransa tuhoa, kuin minä teidän. TIMON. Voi! Itketkö? Käy tänne! Sua hellin, Kosk' olet nainen ja tuon kivikovan Miessuvun kiellät, jok' ei itke muusta Kuin naurunhalusta. Oi, sääli nukkuu, Kun itku itkuun ei, vaan nauruun hukkuu! FLAVIUS. Oi, tuntekaahan minut! Suruani Noin älkää hyljätkö!
Sakari julisti täysin voimin: »Tuo viisauden kuoppa se valmistuu ja siihen sitä maailma kun kerran nenälleen lentää, niin se on silloin kuitti.» Kuitti, niin juuri! Omaan viisauteensa hukkuu maailma, sitä se tarkoittaa, huomattiin. Omaan viisauteensa sotkeutuu ihminen ja joutuu turmaan, jos siihen luottaa. »Sillä ei mitään asiaa voida ymmärtää ja ratkaista viisauden, vaan uskon avulla.»
Elämää on toisinaan verrattu jäätyneeseen järveen, jota pitkin huoleton ihminen astelee kevein jaloin ja jota myöten reet liukuvat kenenkään ajattelematta sillan heikkoutta tai veden syvyyttä, kunnes jää joko hitaasti sulaa tai äkkiä murtuu, ja tuo huoleton joukko hukkuu.
Päinvastoin halusi hän henkisellä alalla, että ennen kaikkea pysyttiin entisellään. Ja kun hän oli suorapuheinen, teeskentelemätön mies, tunnusti hän peittelemättä sopivissa tiloissa syynsäkin: "Oppinut kansa", arveli hän, "ei usko pappiinsa. Mutta joka luopuu papista, se eksyy Jumalasta, ja niin hukkuu seurakunta kuin lampaat, joilla ei paimenta ole."
Tultuansa kuuluisaksi viisaudestaan, hän kilpailee laulutaidossa nuoren, itserakkaan Joukahaisen kanssa, ja voitettuna tämän täytyy luvata sisarensa Aino Väinämöiselle puolisoksi. Nuori Aino, huolissaan siitä, että häntä pakoitetaan vastoin tahtoansa miehelle menemään, harhailee korvessa, joutuu meren rannalle, heittäytyy uimaan ja hukkuu veteen.
Hiljaan keväällä jäiden lähteissä on tavallisesti hyvä hylkeen saalis; silloin ovat hylkeen pyytäjät liikkeellä ja heillä on aina vene myötä; mutta välistäin lohkee suuri jään kappale erillänsä ja ne ihmiset, jotka osaavat olla sen päällä kaukana veneestä, tulevat kovaan pulaan. Moni hukkuu surullisesti sillä tavalla.
Omiinsa hukkuu kuollessaan, Ken tääll' ei huku omistaan. Ei Jesuksess' saa elämää, Jos kaikki oma pois ei jää. Ei yhdessäkään toisessa ole autuutta. Kuolo pian silloin tulee, Kun en luule, Armon ajan lopettaa; Tuomion pitää pian aivan Herra taivaan; Raamattu sen opettaa. Ei nyt enää ole aikaa Tässä paikkaa Pahuudessa paatua: Nyt on aika synnin suosta Nousta, juosta, Kalliolle kohota.
"Herra," vastasi konsuli, kalpeana kuin vaate, "kaupunki on ainoana tulimerenä. Savu tukahuttaa asukkaat, ja toiset heittäytyvät kuin mielipuolet tuleen... Rooma hukkuu, herra!" Vähän aikaa vaikenivat kaikki.
Hei, ne sinkuu liehuissaan varastoiden kuiviin orsiin, tarttuu pehkuihin ja korsiin, kuivat sälyt kaikki löytää, ja nyt telmii, kuin ne maan raastaa tahtois juuriltaan; kohti taivaankantta töytää hurjapäät! Turhaks näät taistos luonnonvoimaa vastaan, väistää voit sa ainoastaan, alistut, kun hukkuu työs. Tyhjiks jäi paikat palon; myrskyyn lentää tuhka talon.
Päivän Sana
Muut Etsivät