United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
VIKTOR. Sinä olet mieletön. Ajattele, jos joku sattuisi tulemaan. SYLVI. Mitä se tekee? Ja voimmehan vaikka lukita ovet. Nyt voit olla huoleti siitä asiasta. Kuka meistä ensin rupeaa sokoksi? Minäkö? VIKTOR. Kernaasti minun puolestani. SYLVI. No, sido sitten huivi, ole niin hyvä! VIKTOR. Vedänkö liian kovaan? SYLVI. Eikös, vain! Luuletko, että minä näen, vai ? VIKTOR. Jahka koetetaan.
Marja siivoo kaloja päätään nostamatta, huivi silmillä, mutta kuulee lähestyttävän, askel askeleelta. Nyt se on ihan takana, nyt kiertää eteen ja istuu kivelle vastapäätä. Marja näkee hänen jalkansa polvia myöten ja polvien välissä kädet, sirot ja sulavat; ja näkee omat sierettyneet sormensa ja suomujen pärskinän. Joko sitten lähdemme? kysyy Shemeikka. Minnekä? Karjalaan, niinkuin oli puhe.
Huivi oli pudonnut hänen päästään ja auringon säteet löivät leikkiä hänen kultakutrisilla hiuksillaan. Mutta vaikka kasvoissa ilmautuikin outo hajamielisyys, näkyi kumminkin selvään, ettei uni hänen silmiään painanut. Niilo katsoi häneen pitkään, ihmetellen, olipa juuri kuin joku kysymys olisi hänen huulillaan ollut; mutta jos niin olikin, eivät sitä kumminkaan sanat ilmituoneet.
Milloin oli tytär uusia kenkiä vailla, sillä entiset olivat kuluneet rikki tanssi-salien lattioilla. Milloin oli uusi ja sopivampi huivi tai muodinmukaisempi läninki saatava, sillä mahdotontahan oli hänen Leenunsa, Priitunsa tai Kaisunsa tulla toimeen ja näyttäytyä muiden nuorien seuroissa noin vanhan-aikaisilla ja kuluneilla vaatteilla.
Hän tunsi selittämätöntä mieltymystä tuohon outoon talonpoikaisnaiseen, jonka musta huivi aina oli vedettynä niin syvään otsalle ja joka ei hänen kysymyksiinsä koskaan vastannut muutoin kuin äänettömällä, suopealla päännyökkäyksellä.
Huivi oli nytkin valahtanut hiljalleen hartioille ja vetänyt irtaimet hiukset hiukkasen epäjärjestykseen. Mitenkä minä sen kaiken vielä muistan, sitä en itsekään ymmärrä, mutta minusta vain tuntuu siltä, kuin istuisi hän aivan tuossa edessäni teidän sijallanne ja minä tässä. Hän oli ajatuksiinsa vaipunut.
Varo itseäsi, tyttö. HELENA. Ei, ei; ei väärän valan tekijöitä, enhän minä sitä tarkoittanut. PELTOLA. Jos minua rehelliseksi mieheksi uskot, niin älä sitten tuommoisia epäile. HELENA. Se olisi siis kuitenkin totta? Huivi oli siellä huoneessa ? PELTOLA. jossa varkaus tehtiin. Johan sen sanoin. HELENA. Ja hänkö, joka huivin on pudottanut, olisi varkauteen syyllinen?
Juokses nyt paikalla raatimies ja kauppias Hongelinin luo ja kerro hänelle minulta terveisiä, että minä käskin kysymään: mikä siihen on syynä, että herra pormestari kello viisi minuuttia vaille viisi astui tästä ohitse?" "Kyllä armollinen rouva", vastasi Anna. Kello viisi oli hän jo valkoinen huivi päässä ja musliinihame päällä kauppias Hongelinin puodin portailla.
Akkunan luona istui vanha vaimo-ihminen, röijy päällä ja huivi päässä. Hän keri rihmaa vyyhdistä, jota piteli toissilmäinen ukko upseerin univormussa. "Mitä suvaitsette, hyvä herra?" kysäsi vaimo-ihminen, jatkaen työtään.
Hiljaa vierren ehti rattaat rantaan; Vähän matkaa niiden eellä tiellä Kulki vitkaan yksinäinen vaimo. Raitaiselle hamehelle valui Vaaleenharmaa huivi hartioilta, Kiemuroiss' sen päälle musta tukka. Viejä ajain saavutti jo naisen.