Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. syyskuuta 2025


Koijari olen minä ollutkin Ja koijaaman minun pitää, Ellen koijari oisikaan, Ei oisi virkaa mitään." PENTTULA. Lempo sinun vieköön lauluinesi ja kujeinesi. HOPPULAINEN. Passipo, suurkiitos hyvästä toivotuksestasi! PENTTULA. Hittoko sinun tänne toi juuri tällä haavaa? Sekö vaan, vieläkin sanon. HOPPULAINEN. Oikein riivattu. Hiisi toi minun sinulle avuksi lempeä Loviisalle nostaessasi.

HELENA. Tekö se vaan olittekin, Hoppulainen! HOPPULAINEN. Minähän se vaan olin, mutta onhan sitä siinäkin. HELENA. Kuinka pääsitte sinne ylös? HOPPULAINEN. Mikäs konsti siinä, onhan maailmassa tikapuita. HELENA. Mitä teette, Hoppulainen? Mikä on tarkoituksenne? HOPPULAINEN. Nämä raudat vaan tästä sahaan poikki, sitten otan hempukkani kainaloon ja vien hänet suden kuopasta pois.

Laitatko itsesi kirkkoon siitä. HOPPULAINEN. Mitäpä koira kirkossa tekee, ei siellä haaskaa ole. Minä epäilen tuota miestä. Mistä kukko kullat saapi, kana hopeat kaivaa? Mistä kukko kullat saapi Ostakaa pois, isäntä, 25 penniä, ei ole hinnalla pilattu. PENTTULA. Kuuleppas oletko sinä jo kauankin täällä metsässä kuljeskellut?

Kas tuossa on vähän voidetta, jota sain Penttulalta; sillä kun selkäänsä voitelee, niin ei tunnu mihinkään, vaikka sata paria saisi. HELENA. Hyi, viekää pois HOPPULAINEN. Mieletön sinä olet, ellet ota. HELENA. Mitä se on? Mutta yhdentekevä, oli mitä hyvänsä, eihän se asiaan kuulu. HELENA. No, nyt suljen jo ikkunan, enkä tahdo enää sanaakaan kuulla.

HOPPULAINEN. Herran poika, minäkö niitä hävittäisin? HELENA. Viekää isälle terveisiä ja sanokaa hänelle, että paljon tosin olen saanut kärsiä, mutta nureksimatta otan kaikki vastaan, jos hän vaan toimittaa Peltolan rahat takaisin. Rikos on kuin raskas taakka tunnollani, niin kauan kuin rahat pidätetään oikealta omistajaltaan. Lempo vieköön, jos minä tästä ymmärrän sanaakaan.

PELTOLA. Ei ole luulo tiedon väärtti. Kuinkas nyt Penttula näyttää toteen syytöksensä? PENTTULA. Kirottu konna! Sano, uskallatko kieltää ottaneesi rahat tuon kiven alta ? HOPPULAINEN. Johon näin sinun ne kätkevän. En, en ole sitä aikonutkaan kieltää.

HOPPULAINEN. Nuori Peltola siellä käy vähän väliä vanhempaisi luona ja tutkii, mitä kaikkea tuona onnettomana yönä teillä tapahtui. Hän ei, kuulemma, saa sitä päähänsä, että sinä olisit rahat vienyt. Niilo! Voi Niilo!

HOPPULAINEN. Sinut ottaisin, vaikka kymmenen kertaa olisit vankina ollut. Herrajesta, olethan suloinen ja kaunis kuin taivaan enkeli. HELENA. Jättäkää ne tuumat sikseen, Hoppulainen, ei niistä kumminkaan ikipäivinä mitään tule. Ja Jumalan haltuun nyt! Yksi sana vaan, Helena, en minä enää elä niinkuin tuulta pieksäen HELENA. Menkää jo, menkää, ennenkuin vartijat teidän huomaavat.

HOPPULAINEN. Mutta kuulehan nyt, Helena, yhtäkaikki! Minulla on tuolla maantien varrella hevonen, ja sillä vien sinun semmoiseen paikkaan, ettei kruununmiehet ikinä saa sinuun kynsiään iskeä. HELENA. Vai niin. Elättäisitte kaiketi minua siellä Peltolan rahoilla. Mutta varokaa itseänne, Hoppulainen, jos te vaan niihin rahoihin koskette tai niistä rahtuakaan hävitätte.

HELENA. Ei yksin, Hoppulainen, teillä on tästä päivästä lähtien uskollisia ystäviä. NIILO. Sinun pitää muuttaman meille, Hoppulainen, ja niin kauvan kuin talossamme leipää on, ei sitä sinultakaan pidä puuttuman. PELTOLA. Oikein, Niilo! Helena tulee sinulle kumppaniksi, Hoppulainen minulle. ANTTI. Nauru hyvälle, nauru pahalle, suomalainen sananlasku; eikös niin, Hoppulainen?

Päivän Sana

syttyisi

Muut Etsivät