Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. toukokuuta 2025
Kiusa ja kuolema, olenko järkeni menettänyt? Kirkkoväkeä, Niilo, Loviisa y.m. tulee vasemmalta. PELTOLA. Mutta sanos nyt sentään, Hoppulainen, oletko sinä todenperää nähnyt niitä rahoja? HOPPULAINEN. On niitä nähty, vaikkei ole syöty, sanoi hämäläinen silakoita. KIRKKOV
Ano voimaa ylähältä ja taistele pahaa vastaan, oi, isä armas, onhan Jumala väkevämpi kuin kiusaaja, jos vaan uskollisesti riiput hänessä kiinni. HOPPULAINEN. Siipoten, sanoi Mäntsälän lukkari, kun kynä putosi. Niinhän sinä, Helena kulta saarnaat kuin paras pappi vaan. ANTTI. Suotta sinä nyt siinä tuskaa näet, emmehän me tällä kertaa juomaan lähde, vaan työhön ja toimeen tuonne ulos.
Kyllähän minä tytön sinulle lupasin, mutta itse hän on toisen valinnut. HOPPULAINEN. Ei katti kaikkea saa, mitä pyytää. Kuinka voin teitä kiittää, niinkuin tahtoisin, Hoppulainen! En koskaan, koskaan unhota sitä hyvää, jonka minulle olette tehnyt. HOPPULAINEN. Mutta hylkäätpä minun kuitenkin, Helena, jätät mun yksin kuin poltetun petäjän, tahi kuin kuivan kuusenoksan, tahi karsitun katajan.
No, mitäs Hoppulaiselle muuta kuuluu? A kuin nyt Aunukses kuuluu? A kurjaa kuin kuuluu. A kirkki kuin paloi. Ka minkäs te jumalat joutui? Ka isoot jumalat kiipesit puuhun, ka pienet tallattiin loaks, ka vietiin niit Moskovaasenkin kymmenen hevoskuormaa. PELTOLA. Taisit olla kyydissä? HOPPULAINEN. Ka en ollut. Eihän ole Heikillä hevosta, millä kyytiä tekee.
Täällä et kumminkaan koskaan menesty, sillä me pidämme kunniastamme emmekä kärsi keskuudessamme tuonlaisia kuin sinä olet. HOPPULAINEN. Kun korppi olisi tuomarina, niin harvapa meistä, herra nähköön, hevosella kirkkoon pääsisi. LOVIISA. Vaiti, Hoppulainen, teillä ei ole tässä sanan sijaa. NIILO. Loviisa, Jumal' armahda, sinä pahasti erehdyt Helenan suhteen.
NIILO. Ja sinäkö myöskin jätit huoneesen Aholan Helenan huivin, saattaaksesi häntä epäluulon alaiseksi? PENTTULA. Hellitä jo Herran nimessä! NIILO. Vastaa, sinäkö sen teit? PENTTULA. Minä minä sen tein. HOPPULAINEN. Voi yhtähyvin! Mutta eikö sinulle, Penttula, jo tule tunnon kannetta? NIILO. Joko teillä on nuoria, miehet? PELTOLA. Tuo hävytön konna! Viattomasti on tyttöraukka saanut kärsiä.
ANTTI. Terve! Mitä kuuluu? HOPPULAINEN. Rauhaa rapiata, leipää makiata, pojat kelpaavat niinkuin ennenkin. Vai mitä sanoo Helena? Katsopa, Antti, tuota tytärtäsi! Hän on kaunis kuin keväinen nauris, paistaa ja loistaa kuin Naantalin aurinko, kiiltää ja välskähtelee kuin Uskelan Jussin sormus. Ja Hoppulaisen kieli elää kuin kello vuohen sarvessa. HOPPULAINEN. Pisto tuli, vaikk'ei pystynyt.
HOPPULAINEN. Soromnoo, yhdentekevä! Täytä pullo! PENTTULA. Ja sinä tulet Antin kanssa? HOPPULAINEN. Aivan varmaan. Laske pullo täyteen vaan. PENTTULA. Täyteen, tietysti täyteen. Tuossa on hänellä kamalat työkalunsa. Kuules, Penttula, opeta minullekin noita syntyjä syviä, asioita ainaisia, että tulisi minustakin jonkunlainen poppamies. PENTTULA. Sinulla ei ole siihen luontoa.
HELENA. Jättäkää minut rauhaan, Hoppulainen. HOPPULAINEN. No, no, leikki sijansa saa, sanoi akka, kun sika nenän vei. LOVIISA. Kuulitteko, kuinka hän sanoi: jättäkää minut rauhaan! Jätä vaan sinä meidät rauhaan ja mene samaa tietä, jota tullutkin olet, mene siks' pitkää ikää, äläkä tuon koomin enää meille silmiäsi näytä.
HOPPULAINEN. Peltolan isännän rahat? No, nyt minä kummia kuulen. Ovatko teidän rahanne olleet tuon kiven alla, isäntä? PELTOLA. Niin Penttula sanoo. HOPPULAINEN. Enpä, lempo vieköön, olisi luullut teidän tuonlaisessa paikassa rahojanne säilyttävän. PELTOLA. Sinä et ymmärrä. Ne viisisataa, jotka tässä tuonoin minulta varastettiin
Päivän Sana
Muut Etsivät