Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Koska vaan joku ymmärtävä ja toimellinen mies toi esiin jotain uutta neuvoa, josta olisi ollut silmin nähtävä etuus ja voitto oli jokainen sitä vastaan ja koki sitä estää. Silloin kukin oli täynnä pelkoa ja epäilyksiä; silloin kukin puisti päätänsä, kohotti hartioitaan ja hoki sitä vanhaa kaikkein laiskain ja toimettomain sananpartta: Olkoon sillänsä; ei siitä tule mitään.
Ja yhä kiihkoisemmin hoki hän sitä tullessaan puistoon, jonka läpi oli mentävä. Hän oli aikonut mennä toista tietä, mutta tämä aikomus oli juuri tuossa uudestaan jännittyessä unehtunut. Huomasi vasta puistoon tullessaan. Hän painoi alas päänsä mennessään muutaman tuuhean koivun sivu, jossa oli suuri tuulenpesä. Siihen oli joskus asiansa unehtunut katsellessaan sitä.
Hän ähkäili tavoitellen sanoja ajatustensa lausumiseksi, ja siinä sattui niin mukavia sanoja ja selityksiä, että kuulijat vähän päästä purskahtivat nauruun. "Missä herra missä herrapoika " hoki hän juuri kun Könnilä ja Sivelin astuivat sisään. "Hän tarkoittaa kai Kokkaa", arveli eräs. "Ja missä tämä on, kysyn minäkin?" virkkoi Könnilä.
Nyt akat laskivat Ailin nurmelle levitetylle rovastinnan saalille, mihin rovastinna ryöpsähti suutelemaan Ailia ja hoki: "Voi Ailini rakas. Voi minun Ailini rakas, Ailini. Minun kultanen Ailini! Oi, oi minun sydänkäpyseni, sinä minun kulta Ailini, että vielä elät!" Siihen keräytyivät toisetkin lapset ja käsiään räpyttäen huusivat: "Eläähän Aili!
Niin, niin, hoki Johannes epäilevästi Henrikin innokkaaseen puheeseen, niinkuin hän olisi koko ajan tahtonut lisätä "mutta" . Hänen ajatuksensa ei ollut aijottu niin varmaksi, kuin Henrik oli sen ottanut.
Tämä oli vanhukselle niin äkki-odottamatonta, että hän melkein unohti tarjota tavallista nuuskapriisiänsä ja hoki vaan tavan takaa: "Minä tuon pullon takasin". Lents sanoi: "Saat sen omaksesi". Se oli varsin ukon mieleen, ja hän meni teputteli tiehensä. Kun Lents ja Anni jälleen palasivat kotiinsa, oli aamu jo hyvin voitolla ja kuu oli noussut, vaikka se taas oli mennyt pilvien taa.
Kero-Pieti pakeni navetan puolelle, jonne muitakin riensi turvaan. Vihdoin ehti Antti paikalle, kun Juhani juuri oli hypännyt ikkunasta. "Niilo Iisakki", hoki mielipuoli Antin nähtyään. "Minne se katosi? Näitkö saatanaa? Koskeenko juoksi?" "Koskeen se juoksi", myönsi Antti häntä tyynnyttääkseen. "Elä huoli siitä... anna olla, tule sisälle... saat pikanellia..."
"Hänen päänsä on surusta mennyt sekaisin", sanoivat ihmiset. Palo rupesi vähenemään, mutta yhä vaan seisoi Iivana vieressä ja hoki: "Hyvät naapurit! mitä tämä on? eihän minun olisi tarvinnut muuta kuin temmaista pois". Päivän valjetessa lähetti kylän vanhin poikansa hakemaan Iivanaa. Janne setä, isäsi tekee kuolemaa ja käski sinua tulemaan jäähyväisille.
Vaikka Moosesta kielleltiinkin menemästä talliin, niin hän aina tuon tuostakin juosta vilkasi tallin luo, aukaisi oven ja ojentaen varsalle kättään ystävällisesti hoki: »Pilkka, Pilkka! Pilkka, Pilkka!»
Vot, vot! ilkkui Varvara asialle, voitollensa oikeammin ja hieman humalainen Osiippa yhä hoki: Vot puhutaan... Matvei Ivanovitsh puhuu... Jotta sukuisuus puhuu... Aleksei Mihailovitsh sukuisuus mutta... Avos ... Avos ei?... Eh? Mutta ukko Durnjakin koki kuitata loppuviinoja suuhunsa, että joutuisi Iivanaa opettamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät