Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Wiivy kostoinesi kunnes joutuu Todistaja sun voittosi. Wiivy kunnes Hjalmar, sun kunniasi, Joutuu tänne, kaukana ei hän oo." Niin hän lausui, vaikeni ja merta Kohden ojensi kätensä; Joukko Fjalarin ilohuudot nosti: "Purret Hjalmarin jopa näkyivät." Hjalmar näkyi. Tiellä siintävällä Laivat lensivät kotiin päin. Purjeet loistivat yhä likempänä, Vaahto välkkyi pursien laidoilla.
"Annette, tämän hetken perästä en milloinkaan enää epäile sinun sydäntäsi," virkkoi Hjalmar, "mutta kun se on niin lapsimielinen, miten voit sinä..." "Sysätä kaiken tämän pois itsestäni," liitti tyttö lempeällä hymyllä. "Niin, minun lapsuuteni muistot ovat niinkuin nykyinen äitini ja hänen tyttönsä.
Nyt olin huomaavinani syyn miksi Hjalmar tahtoi minun itseensä sidotuksi, miksi hän oli niin tyven minun jäykkyyteni tähden; sanalla sanoen, minä halveksuin häntä. "Minä en unhota milloinkaan kun hän muuanna päivänä tuli luokseni ja tapasi minun yksinäni. Hän tuli tyyneenä kuin tavallisesti ja katsoi sieluuni rehellisillä, uskollisilla, sinisillä silmillänsä.
"Hyvä Dora, minulla on ollut laillinen este; minä näen etteivät milleriläiset ole vieläkään tulleet." "Ei, ne antavat aina odottaa itseänsä." "Ja tänään heillä on siihen hyvä syy. Näetkös, katteini Hjalmar..." "Katteini Hjalmar?" "Niin, hän tuli nyt jälkeen puolenpäivän, ja kun hän tiesi minun asuntoni, tuli hän paikalla luokseni, kuulemaan miten asiat ovat Millerillä.
Mutta, mitä te arvelette, nyt ovat hänen äitinsä ja veljensä tulleet tänne ... isä on, Jumalan kiitos, kuollut... Mutta hänen äitinsä ja veljensä ovat," toisti rouva, kun Hjalmar ei näyttänyt tahtovan vastata; "ja, Jumalani, ne ovat aivan mukaumattomia. Raukka Annette kultani!
"Vakavia ... uhkamielisyyttä olisi, jos Hjalmar tekeytyisi lujaksi; sillä jos luonteenne eivät ole myötätunteellisia, niin ei muuta varmempaa, kuin että..." "Ei, ei, mamma! Minä rakastan Hjalmaria ja ... jos en saa häntä, niin..." "Et mene milloinkaan naimiseen?" "En." "Sepä jotakin, se on tavallista lörpötystä; koskaan ei saa sanoa 'ei milloinkaan."
"Tiedätkös, kun viimeksi puhuin äitini kanssa, tuntui minulle niinkuin nyt, aivan kuin nyt. Oi! minä rakastin häntä sydämmellisesti, muistaessani miten pienenä sain leikitellä hänen vokkinsa kanssa, miten hän opetti minua kehräämään, kutomaankin, senmukaan kuin voimani myönsivät... Hän opetti mitä taisi, nyt aivan hyödyttömiä oppeja." Hjalmar hymyili.
Hänen oli työläs puhua, hän oli melkeen mykkä... Viimein hän kuiskasi, tuskin kuuluvasti, mutta minä kuulin sen: Jumala siunatkoon teitä molempia... Hjalmar on kunniallinen ihminen ... te'e hänet onnelliseksi, rakasta häntä myötä- ja vastoinkäymisessä ... myötä- ja vastoinkäymisessä, kuiskasi hän vielä kerran; mutta hänen kätensä vapisi, ja niin hän nukkui".
"Sinä kohtelet minua kuin lasta, sanoin minä ja tätä ennen kuin kauppatavaraa. Sinä tunnet rakkauden sydämessäsi... Miten monta tuhatta riksiä sinä tahdot, että minä pääsisin näkemästä pettäjätä? "Hjalmar muuttui kuolemanvaaleaksi... Minä pelästyin häntä. Hänen muutoin lempeät silmänsä hehkuivat, hänen valkoiset huulensa vapisivat, hän hoipertui takaperin.
Hjalmar rakasti minua ja rakastaa kenties vieläkin." "No, sittehän on kaikki autettu." "Ei, Dora, sen olen itse estänyt. Kuule vaan. Hjalmar rakasti minua, mutta hartaammasti, totisemmasti, syvemmästi, kuin minä taisin käsittää. Hän rakasti minua rakkauden koko luottamuksella. Sitä en minä ymmärtänyt, minä luulin että hän on kylmä. Minä tahdoin koettaa eikö hän tulisi mustasukkaiseksi."
Päivän Sana
Muut Etsivät