Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
"Niin, lapsi, se on varma; hänen pitäisi oleman ihana, kopea, älykäs, kaikissa äitinsä vertainen, tuon nuoruudessansa ihanan reivinna v. M:n. Minä tunsin hänen aivan hyvin tyttönä, nimittäin äitin; hän oli maaherran tytär B:ssä. Oi miten hän oli ihana, ja tytär sanotaan olevan vielä ihanampi. Käsittämätöntä kun Hjalmar on voinut saada sellaisen vallan."
Kukaan ei saa hänen läheisyydessänsä puhua tytöstänsä, hän harmistuu siitä, tuntee itsensä loukatuksi miksi, Hjalmar?" "Siksi että tyttö on hänen rakkain omaisuutensa." "Niin, niin se on... Ei kukaan saa puhua rakkaimmasta, jollei sitä voi palkita, tahi se on solvaus." Samassa silmänräpäyksessä tuli kamreerin rouva, katuen, kun oli jättänyt tytön niin kauaksi yksistään Hjalmarin kanssa.
Annette ei ollut tutkinut sydämensä tilaa; mutta jos me, istuessaan muuanna iltana yksistään sohvalla, seuraamme hänen ajatusjuoksuansa, näemme sen laadun ja luonteen. "Hjalmar tahtoo että kaikki tulisi tietyksi ... oi! hän ei käsitä miten ihanaa on omistaa jotain verrattoman kallista, sitä kenenkään tietämättä."
Näät, rannalla huuto nous' Ja myrskyyn, ukkosen pauhinaan Sekaantui kilpien kalske Ja äänet sankarien. Ja mustilla aalloilla Jo kotka kiiteli usmain maan; Kuningas aaltojen, Hjalmar Nyt syntäs' Morvenihin. Mutt' rannalla kotimaan Jo Shelman seisovi joukko myös Kuin kallio, jota aalto Käy syösten hukuttamaan,
Vihdoin hän rohkaisi itsensä, tempasi suonenvedon tapaisesti kättäni ja sanoi: Annette, se on siis iankaikkisesti lopussa minä en voi tehdä sinua köyhäksi... "Minä olin kallistanut pääni sohvan kulmaa vasten. Kun taas katsoin ylös, oli Hjalmar poissa ja lamppu paloi siinä yksinänsä ja valaisi tuskauttavaa huonetta.
Niin oli tässäkin tapahtunut, ja Hjalmar ja Annette puhuivat aivan vakaasti keskenänsä, saatuaan silmänräpäyksenkin loma-ajan ... ja Hjalmar oli monta kertaa kysynyt, jos hän ei ilmoittaisi kaikkia vanhuksille; mutta siihen ei Annette suostunut. "Se ei ole kuitenkaan oikein, rakas Annette; heidän on tietäminen välimme ja sanominen ajatuksensa. Minä luulen heitä pettäväni, jos viivytän kauemmin."
"Kas niin, miten nyt käy Annette," kysyi hänen miehensä, antaissaan hevosen mennä ylöspäin ahdasta käytävää. "Rakas Hjalmar, mikä minun on nimeni?" "Anna, niin sinua sanotaan, vaimo kulta; minä en muistanut että olet muuttanut nimesi".
"Hän taitaa kääntää silmiänsä," kuiskasi oikeusneuvoksen rouva läheisellensä, ei kuitenkaan niin matalalla äänellä, ettei Hjalmar olisi sitä kuullut, joka ahdingossa joutui naisien taakse. "Jotenkin selvästi näkyy että hän oikoo hänen kahlehtia... Katsoppas vaan, mitkä liikkeet; voidaanpa sanoa!" "Minun tyttöni eivät saaneet noin esiintyä," sanoi pyöreäsilmäinen rouva.
Oi, mamma, se on kuitenkin ankaraa, kun Hjalmar arvostelee minun tekojani... Muutoin hänen pitäisi tietämän millinen maailma on ja mitä pilkan esineeksi joutuminen tahtoo sanoa." "Minä sanoin hänelle aivan niin; mutta hän ei ottanut sitä ymmärtääksensä, hän pysyi mielipiteessänsä." "Kenties hän on oikeassa," huokasi Annette ja painoi päänsä käteensä, "kenties hän on oikeassa."
"Niin, Annette; oletkos huomannut että minä jonkun ajan olen ollut vaiti?" "Sen kyllä olen huomannut. Kuuleppas, taidotkos asettaa tällaisen kiinalaisen pelin, muutamia puupaloja, joista voidaan muodostaa ääretön joukko kuvauksia; kas tässä koko kirja sellaisia kuvioita." "Annette kulta, sinä et ole kaltaisesi," sanoi uudestaan Hjalmar; sinäkin olet muuttunut." "Minä?
Päivän Sana
Muut Etsivät