United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
On arveltu, että tavalla alkuaan on ollut jokin maagillinen tai uskonnollinen merkitys; on muka vainajalle uhrattu osa omaa elinvoimaa tai on tahdottu panemalla omia hiuksia paareille pysyä salaperäisessä yhteydessä vainajan kanssa; selityksiä on monta.
Aini, olen niin onnellinen, niin sanomattoman onnellinen, Arvi rakastaa minua, hän on sen minulle tänä iltana sanonut, ja minä, minäkin rakastan häntä, sen minä tunnen, kaikesta sydämestäni Aini ei vastannut mitään. Hän silitteli vain serkkunsa pehmeitä hiuksia ja polttavia poskia. Tämän oli hän tiennyt jo aikoja sitte, ja tänään oli hän sen omin silmin nähnyt.
Hennokkaalla ja heikkohermoisella Helenalla ei ollut koskaan ollut luja terveys ja tuo kova kokemus, johon hän oli joutunut, kun hän maisti kuoleman katkeruutta, oli jättänyt jyviä ja pysyväisiä jälkiä. Useita harmaita hiuksia ilmestyi jo tällä otsalla, joka vielä oli nuori, ja hänen kauniit kasvonsa olivat vakoontuneet, ja yhä pysyivät surun merkit.
Mutta kun lapsi huomasi isänsä, ojensi hän heti kätensä ja syliin päästyään nojasi päänsä isän rintaa vastaan, nyyhkytti muutaman kerran ja sitten lakkasi itkemästä. Isä kuivasi lapsen posket, silitteli hiuksia, eikä voinut olla painamatta pientä suukkosta pojalleen, jonka puhdasväriset kasvot alkoivat jo kirkkaina loistaa, kuin kevätaurinko. "Mitä?
Mutta Martha ei saa puhua siitä vielä, jatkoi rouva Römer, kihlaus julaistaan juhannuspäivänä, tänne kutsutaan silloin koko meidän tuttavapiirimme kaupungista ja siihen saakka ei kenenkään pitäisi saada vihiä asiasta. Tekee sitten niin hyvän vaikutuksen, hän hymyili ja silitti Ailin kellertäviä hiuksia, kun pappa äkkiarvaamatta esittää teidän maljanne. Niin, kihlajaisleningillä nyt olisi kiirein.
»Niin, silitetään hiuksia ensin ja korjataan noita hameita», houkutteli Tiina Katri, »minäkin tulen mukaan». »Elkää, elkää, en minä tule, en tule, en, en, pois, pois. Pois!» Viimeisen sanan hän tiuskasi kovalla äänellä. »Hiljaa, hiljaa», varoitti Holpainen, »taikka me sidomme taas kädet kiinni». »Ei saa sitoa, ei saa sitoa, kyllä minä olen hiljaa. Hiljaa, hiljaa...»
Ja pikku Miinaa, jonka hiuksia paraikaa palmikoitiin, hän löi hiljaa olkapäälle, ja kun tyttönen kääntyi häneen päin, ei se ollut hän, joka oli lyönyt: hän oli kuin monen, monen penikulman päässä. Joka nyt olisi nähnyt lukkarin, ei suinkaan olisi luullut häntä samaksi mieheksi, joka oli niin naurettavan näköinen.
"Mene nyt, mene", keskeytin minä heitä, "muuten emme koskaan tule valmiiksi; mene nyt Julia, minä autan Emiliaa ja menenpä vaikka vedolle, että hän vasten tahtoansakin tulee kauniiksi". Julia läksi vihdoinkin Helenan luo, hän kun joka päivä kampasi Julian erinomaisen kauniita hiuksia.
Senpätähden emme tarvitsekkaan enää hiuksia halkovia lakimiehiä, jotka pitivät hallussaan teidän käräjäsalejanne, vääntäen asioita puoleen ja toiseen. Mutta älkää luulko, että halveksisimme noita vanhoja kunnianarvoisia herroja, vaikka emme voi heitä enää käyttää.
Hilkka tuli hätäisesti viereisestä huoneesta. Neiti, Te Häneltä pääsi itku. Voi lapsi parkoja, miten olette säikähdyksissänne. Mutta eihän se ihmekään ole! Toini siveli hellästi itkevän tytön hiuksia. Heikki katsoi taas kattilaan. Toini oli varma siitä, että hän koetti salata kyyneleitään. Pikku Viljo vain seisoi kyyneltä vuodattamatta ja jäykkänä sisarensa vieressä.