Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
"Se on waarallista", sanoi suntio totisena. "Minkä wuoksi ... mikä on waarallista?" "Sillä tawalla kellon pyyhkiminen ... se on waarallista." "En ymmärrä." "Hiuksia karwoja ... ymmärrätkö?" "Hiuksia, karwoja! Mistä ja mihin?" "Kellon laitaan turkin hihasta." "Oliko se sitten niin waarallista? "Wai oliko..?" Sittenhän kello heti halkeaisi kuin nauris." "Niinköhän?"
Tuon kirjan kansina sopi pitää keskeltä jaettuja, tumman ruskeita hiuksia, jotka suorina säikeinä ulottuivat nutun kaulukselle saakka. "Hirveän kylmä aamu", sanoi nainen. "Siltä tuntuu", oli vastaus. "Kunhan ei olisi ollut hallaa taaskin", arveli nainen. "Näkeehän tuon jo epäilemättäkin", sanoi mies. "Mitäs meistä sitte tulee, mihin viimeinkin joudumme?" tuumaili nainen.
Kultaisessa tukassa, joka oli sileäksi kammattuna ja palmikoittuna valkoisen emännän-lakin alla, ei ollut enemmän harmaita hiuksia, kuin Agnesimmekaan, joka hääri edestakaisin talvisessa päivänpaisteessa ja toimitti talon-askareita sivuhuoneessa.
Kun vajahan katsahime, Vajassa vasikan raato; Katsoin lammaskarsinahan, Linki lammas karsinassa; Loin silmät hevosten päälle, Soimella hepo sokia. Kun tulin tupahan tuolta, Silmät uunille utautui; Ukko on vanha uunin päällä, Jolt' on sirkka silmän syönyt, Kärpäset käen kalunna, Hiiret hiuksia nykinnä; Se on miehistä parahin, Uhkein uros talossa. Heitän hempiät tapani.
Hänen armas tyttärensä oli nimittäin kuollut juuri kukkeimmillaan ja siten muuntanut osan noita mustia hiuksia harmaiksi. Kenties olikin Anna hänelle niin rakas juuri sen vuoksi, että hän muistutti hänen "pientä Augustaansa". Nyt istui tuo nuori tyttö näiden hyvien ystäviensä keskellä, Titti polvellaan ja kermaleivos sievästi asetettuna pienelle tarjottimella eteensä pöydälle.
Lääkärin mentyä tuli isä ja istui hänen viereensä. Hän silitteli Ainon kauniita hiuksia ja hyväili hänen levottomia, kuumia sormiaan: Sinä voit nyt paremmin, eikö niin?
Hän oli nähtävästi ollut tavattoman, vaikka hiukan miesmäisen kaunis. Ankarat intohimot olivat enemmän kuin ikä rumentaneet häntä. Ei vain harmaita, vaan aivan valkoisiakin hiuksia oli hänen sysimustissa palmikoissaan, katse oli hiukan epävarma ja aina liikkuvan suun ympärillä oli syviä ryppyjä.
Sitten puetti hän hänet pehmeään, kullankarvaiseen tunikaan, jossa ei ollut hihoja ja jonka päälle oli tuleva lumivalkea »peplum». Mutta koska nyt oli aika käydä järjestämään hiuksia, kääri hän väliaikaisesti tytön jonkinlaiseen leveään viittaan, jota sanottiin synthesikseksi, istutti hänet nojatuoliin ja uskoi orjattaren käsiin, saadakseen hiukan etempää seurata kampaamista.
Sakris huomasi jotain vaaraa ja pujahti aivan lankkuaidan juureen. Siinä hän nyt kyyröttää ... ja nostaa hiuksia korvansa edestä, kuuntelee. Siellä huoneessa on jo kolmaskin nainen ... joku kurkistelee ulos ikkunasta. Varmaankin joku vahti. On jo kovin hämärä, Sakrista ei näy. Se kolmas toruu tyttöjä: sanoo heidän puhelleen jonkun ulkopuolella olevan kanssa.
Minusta se osoittaa jotakin jaloa, kun aika mies taipuu oppimaan, niinkuin vähäinen lapsi. Ja paitsi sitä, sanokoon Chriemhild mitä hyvänsä, jos herra Reichenbach on hiukan paljaspäinen ja hänellä on muutamia harmaita hiuksia, ei se tule isosta ijästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät