Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Minulla on niin hirveän ikävä häntä. Ettehän te tee pahaa hänelle. Olettehan te hyvä häntä kohtaan. Teidän pitää olla hyvä. Sääli että olet kadulle joutunut. KALLE. Lupaatteko olla hyvä häntä kohtaan? RAHIKKA. Ole huoletta. Kyllä minä KALLE. Ihanko varmaan. RAHIKKA. No ihan varmaan. KALLE. Minä en tiedä edes missä asutte. RAHIKKA. Minäkö? KALLE. Ja Selma myös. RAHIKKA. Selma asuu tuossa.
Sillä hän havaitsi hirveän selkeästi, että tytön nenä oli vähän liiaksi paksu, silmät liian pienet ja suu liian leveä, jotta häntä, vaikkapa katsantonsa olikin lempeä ja vartalo sorea, tuskin voisi sieväksi, saatikka kauniiksi kutsua.
Niin neuloi hän hetken, mutta äkisti keihästi hän neulallaan uuden tyynynsä, naulitsi sen hirveän lujasti pöytään, rynkäsi ylös, puki päällensä parhaat vaatteensa, lähetti sanan teille, tullaksenne tänne, mutta itse läksi hän noutamaan morsiantansa, Herrojen-Eevaa. EENOKKI. Tämä naiminen, pelkään minä, on häneltä loiskaus onnettomaan kirnuun.
Olin jäänyt aivan yksin asumattomaan saareen, ei kukaan ollut tullut minua ajatelleeksi eikä kaivanneeksi. Jouduin hirveän tuskan valtaan. Eihän minulla ollut minkäänlaisia ruokavaroja, minun siis täytyi nääntyä täällä nälkään. Kaduin jo kovasti, että olin koko matkalle lähtenytkään, sillä mielestäni olin jo ensi matkallani saanut aivan kylliksi kärsiä.
Tuommoinen totinen, hirveän totinen, ehkä hiukan ujo, avosilmäinen, otsa aatteellisissa rypyissä, suu asianymmärtävässä supussa, lakin reunan alla kähertynyt valkoinen tukan reuna nyt se on jo hiukan kellertynyt, huomaan olennoitunut kuva siitä, minkä olin luonut itselleni 'isänmaan toivosta', joka elää vain aatteissa ja ihanteissa, niinkuin minusta pitikin.
Minun appeni, jalo vanhus, ylpeä ja hyvä, ikään kuin leikattu Schardinin oivallisesta romaanista, saman vertainen mies kuin ne ylevät naiset, joita Turgenjev on kuvannut. Hän on ottanut minut oppilaaksensa Ruotsin kielessä. Hirveän ankara opettaja, sen saat uskoa. Ja sitte olemme lukeneet hiukan sitä kuuluisaa Runebergiä. Appeni antoi minulle sen kirjan jonkinmoisella hartaudella.
Seuraavana aamuna poikkesi rouva Velker uimaan mennessään asuintalonsa navetan ovelle, koska matami Bomb juuri siellä näkyi puuhailevan, ja sanoi: "Minun täytyy todellakin pyytää teitä, matami, käskemään neiti Juliaa puhdistamaan huoneet paremmin." "Niin, onhan hän oikein huolimaton, vai kuinka?" "Hirveän. hätikkö." "Siinä nyt näette, että niin on, kuin aina olen sanonutkin."
Asettaen mahdottoman pitkän peitsensä alapään vedessä venyvää hylkyromaa vasten, hyppäsi hän hyvään vauhtiin ja keikahutti itsensä tuon kauhean kuilun, tuon hirveän hornan-suun yli. Aztekit ja Tlaskalaiset tuijoittivat hänehen silmät selällään. Se on totisesti Tonatiuh! Se on auringon poika! Se on päivän poika! huudettiin heidän joukostaan.
D'Artagnan tuntee hänen hirveän salaisuutensa, josta hän on vannonut ett'ei kukaan sitä saa tietää menettämättä henkeänsä.
Hyvästi jättäessään näytti hän hirveän alakuloiselta, jonka vuoksi lukkari lausui: »Miehen ei tule ensimmäisestä vastoinkäymisestä sortua, vaan hänen mielensä ja luonteensa pitää vakaantuman yhä miehuullisemmaksi, yhä lujemmaksi, jotta hän miehenä saattaa seisoa uusissa taisteloissa.» Pekko ei vastannut mitään, hän vaan työnsi otsaltaan vallattoman kiharan ja kiirehti matkallensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät