Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Kun luulin sitä huokeammaksi, pyysin sitä kaksi luotia, kysymättä edeltäpäin sen hintaa. Pyyntöni täytettiin ja hinta sanottiin. Vaan hämmästyinpä melkolailla, kun rahani menivätkin sen hinnaksi niin tarkoin, että ei jäänyt muuta kuin kuusi penniä jälelle. Tavaran kun olin antanut punnita, en tahtonut enää kauppaa purkaa, vaan maksoin määrätyn hinnan. Se oli lauvantai päivä ja siis pyhä tulossa.
Se tympäsi nyt vielä enemmän, ja hän kysyi sen hintaa vaan siksi ettei kehdannut lähteä samalla tavalla kuin äsken. Ei, kyllä se on minulle liian kallis, vastasi hän hinnan ilmoitukseen ja aikoi lähteä. Mutta mistä herra luulee saavansa halvempia tähän aikaan, kun hyyryt ovat niin nousseet, puhuttiin hänelle pimeästä tampurista vihasella äänellä.
Minä tulen kohta itse Limingassa käymään, vanhojen lapsuuden tuttavien kanssa suruani haihduttamaan. Talon minä myyn, jos saan soveliaan hinnan, jos ei, panen sen arennille; kuitenkin, oli miten oli senkin kanssa, päätökseni on se, että tahdon viettää kesäsydäntä Tyrnävällä ja Limingassa. Hautajaisten jälkeen pannaan matkustus toimeen.
"Niinpä niitä näkyy tulewan." "Mihinkä sitten wuonna wuotuisesti tuommoinen wiljan paljous on joutunut?" "Hywinä wuosina myön minä liiat, mutta huonoina en ensinkään." "Myökää pois, minä maksan hywän hinnan." "Enkä myö, waikka mitä maksaisitte. Meillä tarwitaan paljon eloa, eikä meillä wiitsitä huonon wuoden wiljaa syödä.
Mutta telegrafisti, jolle jälleen oli päivänkilo ruvennut silmiin käymään, ojensi pyssyn Matille, heristäen vihaisesti sitä hänen nokkansa edessä. Siinä on! ärähti hän. Ammu, ota pyssy! Mutta jos ohi ammut, niin maksat pyssyn ja karhun hinnan. Korkkipyssyllä minä tämän ammun, sanoi Kujeelan Matti, ja veti pullon taskustaan.
Kun Antti oli maksanut suostutun hinnan, aikoi hän ottaa vanhan nuttunsa pöydältä, mutta ihme ja kumma se olikin kadonnut. Turhaan haki hän pöydältä ja maasta, turhaan katseli hän ihmisiä ympärillään, nuttua ei näkynyt eikä kuulunut. Juutalainen häilyi jo kaupassa muitten kanssa eikä joutunut häntä enään kuulemaankaan. Tässä ei auttanut muu, kuin pitää vahinko hyvänään. Voi harmia!
No, tietäkää, sitten: kauppani olen myönyt ja tänne olen aikonut muuttaa elinajakseni. JANNE. Mitä?! ANNA. Niin Juusulan vanhempi poika, hän puotini osti ja hyvän hinnan maksoikin. Kaksikymmentätuhatta, puolet kontantissa ja puolet takauksissa.
"Sillä minä sinua en nähnyt, vaikka olisin mielelläni maksanut parhaitten minun alaisimeltani lähteneitten rautavarusten hinnan siitä, jos olisin saanut nähdä sinun kaltaisesi vankan miehen rinnallani."
Akka raapii vähän heiniä lehmällensä, niin jo pistävät kiinni ja vievät linnaan, sanoi vaatimaton, hyväntahtoinen ukko. Maita olisi viiden virstan päähän, mutta vuokralle annosta ei ole kysymystäkään, ovat nostaneet hinnan niin ettei siihen mikään pysty, lisäsi hampaaton, kiukkuinen äijä. Punovat meistä nuoria, vielä pahemmin kuin orjuuden aikana, vahvisti hän vielä.
Se oli harmillista, kun velaksi oli ottanut tuopin hinnan ja vielä vähän kahviinki. Tuota hän meni toisinaan ääneensä puhuen ja toisinaan ajatellen ja väliin ajatukset kääntyivät harkitsemaan: tulleeko koko puuhasta mitään? Uskoi hän siitä lopulta tulevan, koska taas ääneensä virkkoi: "Mutta on siinä nyt jo alku.
Päivän Sana
Muut Etsivät