Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Yksinäinen suuri kyynel vieri hiljalleen kalpeaa poskea pitkin, jota Hilja ei pyyhkinyt pois.
Mutta Aune pudisti sormea isälleen ja kiiruhti pois. Voi mitä se isä oli tehnyt! Jos saisi vielä Erkkikin tuon kuulla Mitä hän ajattelisi? Arvaisiko ehken syyn? Olisipa Aune ennen tiennyt mitä isä aikoi! Aika kului hiljalleen eteenpäin. Oli jo huhtikuu ja pääsiäinen oli tulossa. Aune istui isänsä huoneessa. Lamppu paloi pöydällä.
Silloin puristi tuo nuori herra Elsaa hellästi kädestä ja vedet vyöryivät hänen silmistänsä, kun hän hiljalleen lausui: "Lapsi rukka, sinä et ymmärrä etkä käsitä minua, etkä tarkoitustani!" "Ehkä en!" vastasi Elsa, nousi kärryihin tuon pohjalaisen kumppaninsa viereen, ja rattaat alkoivat vieriä kartanon portista ulos.
Ja sillä aikaa kuin hänen vaimonsa lateli suustansa joukottain "kauniita herras-sanoja" niinkuin hän arveli joita muka Rasmuksen tuli kertoa tukkukauppiaalle, oli mestarimme jo ennättänyt saada kirkkovaatteet päällensä, ja niin hän läksi. Miesparan sydän sykkäili ankarasti, kun hän koputteli hiljalleen tukkukauppiaan konttorin ovelle.
Vai kenkiäsi sinä paikkaat mutta jos et näe sitä työtäsi tehdä sillä tulella, jolla minä, niin mene sitten päreinesi vaikka saunaan tai saunan taakse. Ja Pekka lähti. Pisti kengät kainaloonsa ja otti jakkaransa toiseen käteen, päreen toiseen. Hiljalleen hän kyhni ovesta porstuaan ja kolisteli sieltä kartanolle.
Drake ratsasti edelleen Signildsborgia kohti, alussa hiljalleen, sitten ravakammin, sillä tuulen leyhyttelyä tuntui sateessa, ja hän ajatteli Algernon Sidneytä, jonka purjeita se jo ehkä pullisteli. Matkalla hän pysähtyi ennenmainitun torpan luo, nouti Pekan sinne jättämän hevosen ja jatkoi ajoaan kuljettaen sitä suitsista, kunnes tuli Signildsborgin lehtikujaan.
Kevät saa, ei ihmisen kohtaloon sen ihmeinen armotyö! Laulajiaan vartoo vehmas koivu, kevätyössä huojuin hiljalleen. Koht' on, koivu, saapuneet ne kaikki, yhtyin kanssas elon kiitokseen. Kuulijaansa kaipaa täysi sydän, haastain yksin yöhön himmeään. Sata kevättä on ohi mennyt, tullut kuulijaa ei yhtäkään.
Oli ilta jo likellä, aurinko suurena, punaisena ja pyöreänä hiljalleen vieri lähellä metsän latvoja, kun nimismies sen valtion herran kanssa tuli kartanolla istuskelevien ja keskenään iloisesti tarinoivien miesten luo ja sanoi: Kuulkaahan nyt, miehet rakkaat! Minä en tule lähtemäänkään sinne rajalle, sinne lähtee tämä hallituksen sitä varten lähettämä herra.
Muiden tähden hän kuitenkin oli pyytänyt apteekista jotain pulloonsa. Mutta lääkettä hän todella tahtoi tältä matkaltaan tuoda muiden terveydeksi. Se lääke oli hänellä nyt taskussa. Hän oli sen vaikutuksesta varma. Ja kun hän nyt ajeli hiljalleen yksinäistä metsätietä, niin hän vielä muistissaan kertasi mistä aineista se oli valmistettu.
Kyytiköhän siellä ajanee saattaapa olla kyytikin kaukana se vielä on, missä lie tuolla järven toisella puolen metsän takana. Kyyti se onkin, joka siellä hiljalleen ajaa, ja kuka sen tietää, mitä sen tulosta vielä tapahtuu, vaikka isäntä ei sitä ajattelekaan, että sen tulosta saattaisi mitään tapahtua.
Päivän Sana
Muut Etsivät