Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Vaan vaimo, jonka veljeksien luo näit hiljalleen kuin haamun käyvän, tuo ol' äiti urho-veljein. Yöt' ei voinut hän käymätt' olla muisto-aarteilleen: hän kuvia ei siellä jumaloinut, hän hyvää yötä lausui lapsilleen. V
Sanoi tyttö, että siellä oli niin autiota ja kylmää, mutta sätti taasen äiti, että ryssät tekisivät heidän kotonsa kuumaksi, jos he meitä suojaisivat. Vaan nähdessään kuinka Margareetta hiljalleen ovelle päin horjumaan rupesi, tuli hän äkkiä liikutetuksi ja sanoi: "menkää Jumalan kanssa, fröökynä, hän teitä suojelkoon.
Sydän myrskyvä unelmoi Tyynessä sylin armaan! Metsä nyt hiljalleen tarinoi. Luojan kiitosta puut huminoi. Sylissä armaan Saat levon varman! Jumal' yksin on päivä, mut mailma on yö. Paina kuin äitisi helmahan pää, Kruunusi pirstoilla nuku! Kulta ja korkeus jäädyttää; Yksin rakkaus lämmittää. Kruunullas nuku: Armo ei huku, Jumal' yksin on puhdas, mut syntiset me.
Ne luultavasti nyittiin yksitellen irti, ja kun ei uusiakaan sijaan kasvanut, niin lienemme hiljalleen laskeutuneet maan pinnalle. Isänmaan onni ja sen loistava tulevaisuus ne himmenivät, eikä meistä kenestäkään tullut suuria sankareja, niinkuin lasna ollessamme olimme uskoneet. Mutta nuoruuden unelmat ja lapsuuden usko eivät sentään milloinkaan kulu kokonaan pois.
TOINEN MERVI Ja minä arvelen että taitaisi olla kaikkein viisainta, kun menisi tästä eukon viereen, heh-heh ei ainakaan kurpposet kuluisi, heh-heh-heh! Räjähtävä kaikin hiljalleen nauramaan, menevät. Eräs veeni-ryhmä kiivaasti keskustellen. ENSIM. VEENI En luota, en taar-avita! He vaikka itsensä myyvät, kun vaan kauppa tehdään mervaksi. TOINEN VEENI No no, liika on liikaa!
Miss Dartle kosketti häntä hiljalleen ja notkisti alas päätänsä, kuiskataksensa jotakin, mutta Mrs. Steerforth ei tahtonut kuulla sanaakaan. "Ei, Rosa, ei sanaakaan! Tuo mies kuulkoon, mitä minä sanon!
Hiljalleen hän avasi silmänsä onnellisesti hymyillen; mutta sitten kohosivat hänen pitkät, silkin hienot silmäripsensä yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes hänen kokonaan avautuneet silmänsä kauhistuen tuijottelivat tyhjään ilmaan, ikäänkuin hänelle olisi tapahtunut jotakin hirmuista.
Ja vaikka poika oli jo aikoja nukkunut, hän soudatti sitä siinä vielä kauan aikaa, laulellen hiljalleen omituisen surunvoittoisella äänellä uudelleen ja yhä uudelleen: »Nuku, nuku, nurmilintu, väsy, väsy, västäräkki...»
Vanha palveliatar katsoa tähysteli kyökin ovesta ja huusi meniää takaisin, vaan vastausta ei kuulunut. Gunhilda poistui yhä loitommalle, vaikka matka kuluikin aivan hiljalleen ja vitkallisesti.
Mutta kädet laskeutuivat äkkiä ja hän seisoi hetkisen neuvotonna. Hypähti sitte alas, tarttui kirveeseen, nousi jälleen rungolle ja katsoi kiinteästi tyttöön. Tyttö kulki hiljalleen suuntaansa. »Tuohon suureen honkaan saakka minä odotan, mutta ellei hän sitä ennen huomaa, niin kalkautan kirveelläni puunkylkeen.» Tyttö kulki suuntaansa kirves kohoutui... »Tprui Mansik...»
Päivän Sana
Muut Etsivät