Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Tämä seurasi hänen kehotustansa ja näki vuorien piirittämän laajan lakeuden, missä vilja hiljalleen huojui tuulenhengessä.
Ikäänkuin jonkun näkymättömän koneiston vaikutuksesta he kohosivat hiljalleen, tahdissa varpailleen, kunnes taas seisoivat suorina kuin kynttilät, mutta yhä edelleen kädet kupeella. Enenevällä hämmästyksellä katseli maalaistyttö, seisoen lumottuna paikallaan, noita ikäihmisiä, joita hän oli luullut niin siivoiksi.
Vaimo viittasi häntä luokseen ja kuiskasi: »Minun onneni olisi ylenmääräinen, jos saisin nähdä Aapon.» »Aappoa minunkin mieleni kaihoo.» »Vaan kiitetään Jumalaa siitä, mitä on saatu, paljon hän on jo meille antanut.» Vimpari istahti tavalliselle paikalleen ja alkoi hiljalleen veisailla karkealla äänellä: Hyvä Jumala! Jolt' kaikki hyvyys tulee
Kaikki näyttivät haamuilta erityisissä asemissansa, mutta jokainen heistä hyräili jotakin joulusäveltä, taikka piti jotakin joulu-ajatusta, taikka jutteli hiljalleen kumppanillensa jostakin menneestä joulupäivästä ja kotiin kääntyvistä toiveista.
Rahikainen ei oikein ymmärtänyt maisterin sanoja, mutta mitäpäs ymmärtää Rahikais-parka länsituulesta? Näin eletään hiljalleen pikku kaupungissa, ja aivan erityinen sallimus varjelee niitä tulipalolta. Joskus kyllä iskee jonkun mieleen, mitähän jos alkaisi täälläkin räiskiä?
Veneen siivottuansa läksi hän hiljalleen nousemaan mäkeä. Jokelinska ei ollut enää talonsa portilla, mutta Niiranen, tultuansa hänen akkunansa alle, kopautti akkunaan. "Matami hoi!" "Kas Niirane!" vastaa Jokelinska, avaten akkunan. "Hyv' ilda, hyv' ilda! No kattos kut Niirasella on kaloi."
Lapset sillä aikaa akkunassa porisivat ja vilkkaina kujalle katselivat, josta hiljalleen astua letusteli vanha, ryysyinen ukkorahjus kontti selässä ja sauva kädessä. Ei hän akkunassa olijoita näyttänyt huomaavankaan, alaspäin katsoi ja kepillään eteensä kopeloi kuin vähänäköinen olisi ollut. Selvänäköinen hän kuitenkin oli toki, Pehkos-Jussi, mutta varovaisuutta se häneltä sentään oli olevinaan.
Nöyrin palvelijanne, korkeasti kunnioitettava herra konrehtoristi! tervehti Maria veljeänsä, joka käärittynä avaraan, harmaasen sarka-nuttuun, hiljalleen ajoi pihaan, itse pitäen ohjia kädessään, Antti Pietarin porttia avatessa. Hyvää päivää, Maria! oli vastaus.
Oikeastaan oli asianlaita niin, että murjaani, jolla oli tuo musta nimi Nero, oli kreivittären tallimestari ja oli hiljalleen tullut jäljestäpäin Turusta, ratsuhevosia kuljettaen.
Tätä kuullessaan Tapani ei voinut salata ihastustaan, ettei hänen kasvoissaan olisi näkynyt siitä merkkiä. Mutta ei hän kuitenkaan puhunut mitään, hiljalleen vaan keinutteli itseään siinä lyhyeen soutavassa keinutuolissa ja näkyi miettivän.
Päivän Sana
Muut Etsivät