United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Veneen siivottuansa läksi hän hiljalleen nousemaan mäkeä. Jokelinska ei ollut enää talonsa portilla, mutta Niiranen, tultuansa hänen akkunansa alle, kopautti akkunaan. "Matami hoi!" "Kas Niirane!" vastaa Jokelinska, avaten akkunan. "Hyv' ilda, hyv' ilda! No kattos kut Niirasella on kaloi."
»Hyppään junan alle ja siihen loppuu kaikki», ajatteli sillä välin Katjusha vastaamatta tytölle. Hän päätti näin tehdä. Mutta samassa, kuten käy aina ensi hetkenä mielenkiihoituksen asetuttua, lapsi Nehljudofin lapsi, joka oli hänessä, äkkiä hytkähti, kopautti itseänsä, sitten ojentautui sulavasti ja koputti taas jollakin hienolla, hennolla ja terävällä.
Sakris kopautti kädellään alas permantoon. Nukkuiko Nelma tosiaan? Kuinka hän nukkui? Se oli rammasta kummallista ... mahdotonta. Sakris kysyi lopulta: Oletko sinä nukussa jo? Ei vastausta. Nyt kömpi rampa vuoteeltaan. Meni katsomaan, nukkuiko Nelma. Tyttö kuuli hänen lähestyvän. Ja näki hänet mielessään.
Hän käytti polttopuita säästellen, koska Kirsti tullessaan tarvitsisi kaikki. Sitten hän otti piipun suustaan, kopautti sen tyhjäksi, pyyhki imuketta hihaansa ja pisti laitoksen taskuunsa; riisui jalasta raskaat saappaansa, kääriytyi kirjavaan peittoon, ja kellahti hyvällä mielellä vuoteeseen sen enempää välittämättä keitä siinä oli ennen maannut.
Siis sarkaanpuettujen seikkailuja? Arvaanko oikein? Välskäri kopautti perät piipustaan takansyrjää vasten ja pystytti pari uutta pitkää halkoa palamaan. Nyt käymme aarteita kaivamaan sanoi hän. 1. VALTIOP
Miehen kehuva itserakkaus minua huvitti suuresti, sillä hän kopautti karhunnahkalakkiaan, heilautti sinistä kaapuaan, joka riippui hänen hartioillaan, rehenteli hevosensa selässä ja kalisteli miekkaansa osoittaen, miten poikamainen hän oli.
Hän kopautti muutamalle ovelle. "Kuka p le siellä kolisee?" ärjäsi muuan karkea bassoääni. "Suokaa leposijaa kipeälle", virkkoi Helena, joka tuskin jaksoi puhua. "Tämä ei ole mikään lasareti!" karjasi nyt hieno naisääni edempänä. Helena hoiperteli kadulle. Päivä jo koitti. Muuan vaimonpuoli kulki kadulla ja näki Helenan. "Te olette kipeä", hän virkkoi. "Olette kai kaupunkilainen?"
En häntä viitsi, kun on vaan muutama päivä täällä oltavana. Lopo kopautti ikkunaan ja vilkutti kättään. Sisään, sisään, Römperi! Riitan silmät levenivät. Ettäkö kumminkin aijot ? Olehan vaiti. Lukkoa kolisteltiin ulkopuolella, rautakanki jymähti maahan ja ovi aukeni. Römperi astui sisään. Riitalta putosi ompelus lattiaan. Noh! Mitä nyt? tiuskasi Römperi. Lopon käsi oli mennyt taskuun.
Toinen mies kääntyi tästä jäljilleen ja oli vähän jälkeen ilta-asettumisen takaisin. Hän tuli varovasti ja meni kartanon taitse tuonne yhtymäpaikalle. Hiljaapa ne ovat, ajatteli hän kuunneltuaan oven takana. Hän kopautti, mutta ei kuulunut sittenkään. Jokohan narrattiin, ajatteli Reittu ja sanoi jonkun sanan kopauttaen samalla. Jo kuului liikettä, joku lähestyi ovea avaamaan. Varmaan se on Miina.