United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kevät saa, ei ihmisen kohtaloon sen ihmeinen armotyö! Laulajiaan vartoo vehmas koivu, kevätyössä huojuin hiljalleen. Koht' on, koivu, saapuneet ne kaikki, yhtyin kanssas elon kiitokseen. Kuulijaansa kaipaa täysi sydän, haastain yksin yöhön himmeään. Sata kevättä on ohi mennyt, tullut kuulijaa ei yhtäkään.
»Mutta meidänhän ei tarvitse enää mitään ihmettä odottaakaan, se on meille jo tapahtunut. Vai eikö teistäkin, Viioska ja Latun emäntä, ole todellakin aivan kuin Jumalan omin käsin tekemä armotyö, kun meidän Aappo otettiin sellaisille päiville, että pappi tulee?» »Mutta Vimpari kulta, Aapon papiksi tulo on vielä monessa», sanoi vaimonsa.
Se on Sunkreinin kasvatti, vastasi viimemainittu. Eikä edes liinaripsua päässä, vaikk' on pyhä toimitus ja armotyö, kuiskasi Tanomäen Priita kuppari-Kaisalle. Pakana kuin pakana, huoahti Kaisa hurskaasti ja pani kätensä ristiin. Loppuivat ne kirkonmenot, ja väki riensi kotia. Ja matkalla vasta paljon "mustalaistytöstä" haasteltiin.
Ja kuinka omituisesti se puhuu Jumalasta niinkuin vanhasta tutusta, läheisestä, jonka luona on ollut, jonka kanssa on haastellut, joka on kädestä pitäen neuvonut! Alku on siis aina Jumalan suuri armotyö, jatkoi Paavo. Armontilaan joutunut alkaa nyt vaeltaa pyhityksen tietä elämän Herran tykö. Vaan jo tulee tienhaara siinäkin eteesi, ennenkuin arvaatkaan.