Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. marraskuuta 2025
Yön tuuli tuima viilentäy, sua sisään pyydän käymään, syliini lämmittäymään.» »Laps, laulaa anna tuulien, suo ulvoa sa niiden! Soi kannus, korskuu hevonen kuin ois se orhi Hiiden! En jäädä tohdi! Nopeaan mun taaksein nouse satulaan, on peninkulmaa sata häävuoteeseemme rata.» »Ah, sadan peninkulmanko häämatka meill' on, luulet? Löi yksitoista kello jo, min soinnun vielä kuulet.» »Kuu paistaa!
Tuiman tunturin laella Hiiden neiet hyppelevät, laulavat hajalla hapsin kera vinkuvan vihurin: »Voi, urosta voimatonta! Kovin kostohon käkesit, kostettavan kohtasitkin. Hyvä on hylyn nyt olla kostajansa kantapäillä.» Tulevi etehen koski, kosken poikki porras; virkkaa Kimmo: »Vaihduhan edelle, somemp' on samotakseni.» Vaihtuvi edelle toinen, kosken kuohuihin katoopi käden yhden kääntämällä.
Siihen aikaan, kun kristinuskoa ruvettiin levittämään Suomeen, asui järven rannalla, vastapäätä saarta, Ruhmo niminen mies. Hän oli nuorena käynyt Hiiden koulussa, ja hänestä oli Hiiden avulla tullutkin oivallinen seppä.
MILLER. No, minä uskon sinua sen verran kuin ansaitset. Mene nyt tuonne kamariin, niin saamme sitten lähemmin puhua. Olkaa siis hyvä ja KEKKONEN. Ymmärrän menen heti, mutta ensin minun pitää saada kapsäkkini. Siinä on frakkipukuni, tärkkipaitani ja MILLER. No, antakaa sitten hiiden nimessä hänelle hänen kapsäkkinsä! Missä se on? Mari! Mari!
Mahtava on hänen laulunsa. »Minä olen ihminen, minä olen se mikä minä olen. Pois kaikki heikkous, epäröiminen, synti!» Koko hänen tajuntansa puhdistuu. Hiiden väki poistuu. Paha häipyy hänen muististaan. Sankarina hän siinä seisoo, voittajana, tietäjänä. Mitä hän tuosta yhdestä raukasta välittää? Mikä se alhainen pahe on? Ei hän semmoista itsessään muistakaan. Halveksittava se on, ylenkatsottava.
Eikö niin? Ainoa, johon minä en voi sopeutua, on se, että hän on niin hiiden väkinäinen iskemään irti. Iskemään irti? Oo, kyllähän minut ymmärrätte; tarkoitan: hän ryhtyy niin vastahakoisesti mihinkään, että saataisiin ajetuksi muukalaiset herrat pois maasta. Niin, siinä olette oikeassa. Mutta nyt saatte yrittää parastanne, niin se käy kyllä. Minä?
"Ei tässä kunnian kukko laula, jos ei poikaa saada kastetuksi", sanoi ämmä. "Sudet hänet vielä vievät tuolla vuorilla. Taikka saa hänet Hiiden kultasarvinen poro kynsihinsä, ja Herra varjelkoon! kuinka pojan sitte käy, kun ei vielä ole kastettu?" Sampo sai nuo sanat kuulla ja rupesi mietiskelemään, mimmoinen tuo poro lienee, jolla oli kultasarvet. "Se lienee komea poro", arveli hän.
Kaikki Hiiden immet tulevat, pitkiä suortuviaan repimään; kaiken maailman tytöt tulevat itkemään silmänsä punaisiksi sinun kuolemasi tähden. Ja hänet olet sinä surmannut, maanalainen mato! Horna sinut periköön, konna! Tahdon opettaa sinut sankareita tappamaan. Voi, Mana, Mana! Korjaa hänet heti minun jälestäni! Hyvin hoidettu. Minua ei huvita kiertää maailmaa narrien ja poppamiesten kanssa.
Mutta kuinka tekisitte te, jos olisitte minun siassani? Marphurius. Sitä en tiedä. Sganarelle. No, vaan mitäs minua neuvotte tekemään? Marphurius. Tehkää, mitä haluatte. Sganarelle. Minä suutun. Marphurius. Siitä pesen käteni puhtaaksi. Sganarelle. Hiiden kattilaan mokoma uneksija! Marphurius. Sen tekee se, joka voipi. Pyövelin ruoka!
Minä olen siksi monella härjän savulla maannut, että vaikka minä olen tämän näköinen, niin minä olen monen makuinen. Minua täytyy väistää hiiden väen. Nyt aikoi taas Maija kuninkaan henkilääkärin opettamalla tavalla ruveta lykkäämään isännän selkää, mutta kun ei sitä vieläkään kärsinyt, niin täytyi ruveta nytystelemään ainoastaan sormiensa nenillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät