Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Soi parahdus pakkas-yössä. Taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa. Kimmo katsoo kauhistuen. Jo tulevat Hiiden immet tuiman tunturin laelta, tulevat kuin tuisku-ilma, vinkuvat kuni vihuri, joka taholta, joka aholta, joka vuoren vinkalosta; käärivät hivuksihinsa miehen, jok' on murhan tehnyt, sylitellen, suukotellen, elon lämpimän imien, ottavat omaksi Hiiden, alle hangen hautoavat.
"Hm, hiiden seurue, tietääkseni; näinhän minä pitkän varjon tuolla alhaalla laaksossa hiipivän puiden välillä, hm, ja kuulinhan minä huudon metsässä; 'jänispyytäjä' huutaa ja se tietää onnettomuutta." "Niinpä niin, nythän on ollut paha ilma koko ajan," virkahti akka ja sysäsi oivallisia kuusipuitansa, niin että kipinät lensivät korkealle ilmaan matalan savutorven kautta; "nyt on paha aika."
Se on myös »Hiiden» hirvi, koska ajatus on altis palvelemaan pahaa ja itsekkyyttä.
Muuten sen sanon suoraan ette, piru vieköön, saa nähdä ainoatakaan Mac Aulayn miestä sotajoukossanne; sillä ennen minä hiiden nimeen menen Covenantilaisten puolelle, kuin katselen velallisena noita miehiä silmiin. Ja hullustihan minun käy, vaikka kävisi niin hyvin kuin suinkin, sillä se maksu kuluttaa rahaani ja pilkka sen lisäksi nahkaani».
Se ääni pyysi, rukoili: »Vie minut, nosta, kanna kauvas metsän siimekseen, pois taakse taivaan rannan. Ma unhoitusta halajan, sen yksin saan ma sulta.» Taideniekan sydämessä säihkyi tuhat tulta. Seisoi miehet miekka vyöllä, vartoi Hiiden kansa. Taideniekan rinta nous, hän nautti voimastansa. Sana vaan! Ja sylissään oli maailma! Ken tuota uskois? Mutta hiidet nuo ei liian kauvan uota.
Alas vuorta vyörymään mies voimakas sen kaasi. Vieri paasi pauhaten, jo Hiiden väki kuuli, koko vaara kumisi, sen ukkoseksi luuli. Kuului kalske kalpojen, nous jättein kansakunta. Anja-rouvan poski oli valkeampi lunta. »Menkäämme!» hän virkahti ja vienolla liikkehellä tarttui käteen kumppalin. Se ään' oli arka, hellä.
Soutajani, mieheksi saapa Pekka poikanen, alkoi jo oudoksua tämmöistä matkan tekoa. Vihdoin sanoi hän: "Ei päivän mentyä mailleen olisi pitänyt viipyä Hiidensaarella; tuskin vaan tänä yönä kotiin pääsemme hukkaan joutumatta." Sitten jatkoi hän: "Hiiden valta siellä yhä vielä on olemassa, päivän laskettua, tuolla korealla saarella. Kerran äitini pienenä tyttönä muiden lasten kanssa oli siellä vaapukassa käynyt. Mitä enemmin ilta lähestyi sitä parempia marjikoita löytyi. Ei aikaakaan, niin päivä meni mailleen.
Sitten rupeaa pitkällensä vuoteelle ja peittäytyy päällysnutullansa. Hiiden seikka! Sekö paha henki minun teaatteriin vei! Mutta kuinka voivat teaateriherratkin pitää näytelmää, joka kestää kello seitsemästä kello yhteentoista, ja josta rehellinen ihminen ei ymmärrä sanaakaan. Ja kuinka voivat laskea teaaterin niin täyteen ihmisiä, ett'ei kukaan pääse sieltä pois?
Petit-André totteli, ja tarkastettuaan tulijoita hän iloisesti pyörähti taas satulassaan ympäri ja vastasi: »Nämät, hyvä herra, eivät ole minun kumppaneitani eikä myöskään teidän ei provossin väkeä eikä jousimiehiä sillä minusta näyttää, että heillä on rautakypäräsilmikot päässä alaslaskettuina ja rautakaulukset. Hiiden vietäviä ovat nuo rautakaulukset, ilkeimpiä kaikista rautavarustuksista!
PENTTULA. Jos heti olisitte tullut luokseni, olisin sen muutamasta markasta tehnyt; nyt on asia käynyt niin mutkalliseksi ja vaikeaksi, että mun täytyy saada puolet varastetusta. PELTOLA. Menkää hiiden kattilaan! Puolet varastetusta? Kaksisataaviisikymmentä markkaa? Johan te, Penttula hyvä, olette pohjaton kuin papin säkki. PENTTULA. Vähemmästä en voi sitä tehdä. PELTOLA. Mutta ajatelkaahan toki
Päivän Sana
Muut Etsivät