Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Olkaa täällä aivan kuin kotonanne. KERTTU. Kiitoksia, rouva Oksman, meistä kyllä tulee hyvät ystävät toivoakseni. ROUVA OKSMAN. No, se on tietty. Kaiken varmaan. KAUPPANEUVOS. Mutta sanokaa nyt jotain neiti Mannerillekin. Vai pitääkö hänen jäädä ihan osattomaksi? ROUVA OKSMAN. Herranen aika, eihän toki! Minä vanha kuhnailija. Suokaa anteeksi, hyvä neiti, ja olkaa tervetullut!
"Mutta, herranen aika, setä, eihän tuosta nyt vähästä lamppuöljyn hajusta kuole." "Lamppuöljyä!" huusi setä ihan tulipunaisena kiukusta.
Kahvi on melkein kylmää ... minun täytyy varmaankin antaa lämmittää sitä... Rouva M. Herranen aika! pikku Patrunessani ... älkää suinkaan! kylmänä ja lämpymänä, aina se on kylläksi hyvää minulle. Noh, rouva Mellander, noh ... mitä uutta? Rouva M. Niin, armoseni! nyt olen saanut, Jumalan kiitos, kaikista selkoa ... palan sokeria lisäksi pyytäisin... Rouva D. Noh, kertokaa, kertokaa oitis!
"Herranen aika, tohtori, päästäkää minut. Jos joku sattuisi näkemään meidät!" "Mitäpä vaaraa siinä sitte olisi?" "Ei mitään, kyllä te oikeassa olette; mutta mutta minun minun täytyy nyt mennä sisään," sanoi neiti hämillänsä ja irroitti hiljaa kätensä, luullen tohtorin vielä pidättävän häntä menemästä. Mutta niin ei tapahtunut. Alvilda riensi sisään hehkuva puna kasvoilla.
Helena oli sydän kurkussa kuunnellut sosialistin puhetta. Hän oli ensin kiivennyt kivelle seisomaan nähdäksensä paremmin, mutta pian oli sydän niin kouristunut, ettei hän voinutkaan siellä pysyä, vaan tuli taas ja nojautui toverinsa varaan. Herranen aika mitä se puhuu, päivitteli tämä, kun sosialisti otti puheessaan hovijunkkarin kouriinsa. Ole vait! vastasi Helena väräjävin äänin.
'Pikku naiseni' täytyy vielä tunnin kuluessa tarjota minulle kupin kahvia ja tänään illaksi kermata minulle hyvän omeletin; 'pikku naiseni' täytyy pitää huolta hyvästä yösiasta minulle ja olla hiljaa kuin hiiri, jos Hirschwinkelissä käyttäyn, ikäänkuin olisin kotonani siellä..." "Ah, herranen aika tuota veitikkaa!
Melkein samassa ilmestyi Tiina Katri ovelle, kantaen vadillista höyryävää perunakeittoa käsissään. »Toin vähän teillekin, kun jäi yli», hän sanoi »Herranen aika, Holpainen, nouse syömään. Monta tuhatta kiitosta, Tiina Katri, aina sinä olet hyvä meitä kohtaan. Jumala, rakas isä, palkitkoon. Nyt teidän kelpaa pojat, mutta elkää niin leveästi siinä seisoko, päästäkää Helluakin likelle.»
"Ne ovat poissa", sanoi Juhani. "Herranen aika!" sanoi ukko Swart, joka sillä välin oli kurkistanut joka haaralle, "olemmeko me todellakin kaikki noidutut! Tuollahan ne riippuvat puussa!" Kaikki katsahtivat ylös puuhun. Ja siellä ne todellakin riippuivat. "Yksi kaksi kolme neljä viisi kuusi seitsemän!" luki Swart. "Ne ovat kaikki tallella!"
Mikäkö nimeksi? Annahan olla Aarnold veti muutamia savuja. Noo siitä, tietysti, tehdään minun isäni kaima: Kalle. Kalle! Herranen aika. Kalle! Selmasta ei maailmassa löytynyt rumempaa, jokapäiväisempää nimeä. Hän ei varmaankaan osaisi rakastaa lasta, jonka nimi oli Kalle. Eikö se ole eikö se ole kovin tavallinen? hän kysyi. Mitä se tekee? Tavallinen sen juuri pitää ollakin.
»Herranen aika! Sehän se on, meidän Helyn sisar, Renkalan Iiri», virkkoi opas. »Kas kun en sitä oitis huomannut, ja pappilan maisteri kun hänet ensin tunsi. Mikähän likkaan tuli? Vaikka kukapa sen tietää, mitä päähän pälkähtäisi semmoisessa paikassa kuin Renkalassa, kyllä sitä tyttöä siellä on litistetty ja lätistetty toista se Helyn on meillä.» »Mitäs sanot, Kallu!
Päivän Sana
Muut Etsivät