Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Tulee vesikannu kädessä. Mitä teet sinä nyt? Panen tälle kukalle uutta multaa. No mutta herranen aika! Oletko sinä aivan ? Jätä se heti! Ei tuollainen toimi sovi sinulle. Fyi! Miksikä ei? Vieläkö rupeat vastaan inttämään? Katsoo kysyvästi. Sinä komennat, äiti, minua aivan kuin mitäkin ? Aili! Arvostelemaanko sinä minua rupeat! Minä varoitan sinua ajoissa. Menee kannun kanssa oikealle.
Nyt hän koetti uskotella omalletunnolleen, ettei hän ollut valehdellut ollenkaan, ei kerrassa mitään. Hän oli vain katsonut kelloaan herranen aika, mitä pahaa siinä oli? Jos Vilma Aarnio siitä sai sen käsityksen että häntä, Hartia, odotti tärkeä työ, niin oliko se hänen syynsä? Kuinka häntä suorastaan inhotti hänen oma itsensä!
Sepä on oikein lapsellista. "'Mutta herranen aika, pormestari katsoi ylös sanomalehdestä, 'onhan hänellä luullakseni syytä valitukseen. Voi, sen kuin voisi häntä auttaa! Katseensa sattui minuun, siinä oli ikäänkuin joku kehoitus. "'Lienee ehkä parasta, rouva, että minä lähden sinne, sanoin kiihkeästi. Siinä oli ikäänkuin pelastus; pois, pois, kuta pikemmin, sitä parempi.
"No, herranen aika, Tea, mitä varten nyt tänne olet tullut?" "Olipa tuokin tapa tervehtiä sisartansa. Etkö ole iloinenkaan, kun näet minut?" "Kyllä, tietysti, mutta tämä oli niin odottamatonta." "Minua alkoi väsyttää pääkaupungissa eläminen. Ja nyt olen päättänyt elää lopun ikäni rauhassa teidän luonanne." Rouva Bisby ihan peljästyi. "Meillä meillä on niin vähä tilaa ."
Alkantor. Sanalla sanoen, te tulette olemaan hyvin tyytyväinen, eikä mikään saa häiritä iloanne. Sganarelle. Herranen aika! Se on toista, toista nykyinen asiani. Alkantor. Käydään siis sisään vävyseni. Sganarelle. Minulla on pikkuisen sanomista teille. Alkantor. Mitä joutavasta koreilemisesta! Sukkelaan sisään, olkaa niin hyvä! Sganarelle. Ei, ollaan paikoillamme. Tahdon ensin puhutella teitä.
»Herranen aika, miten suuri reikä sinulla on päässä, poikaseni!» huusi Iikka, huomaten pojan päässä paikan, jossa verinen tukka törrötti avonaisen haavan ympärillä. »Kyllähän minä jo arvasin, että jotakin oli tapahtunut. Olipa hyvä, että tulit, niin saan minä auttaa sinua. Mutta täällä emme enää saa viipyä, sillä hevosta jo odotetaan.
Kärryissä istui mies ja nainen ja kun vastaan-tulijoita tarkemmin katsoin, tunsin niillä Vierimän ukon ja äitini. Iloisiksi tulimme kaikki tästä yhtymisestä; mutta äitini kysyi kohta, hieman toruvalla äänellä: Heikki, missä sinä olet ollut? Minä ilman kursailematta vastasin siihen: Kemissä, vaikka luulin Englannissa käyväni. Herranen aika! huudahti äitini. Onko poika raukka hulluksi tullut?
Jollen sillä pääse, on edesvastaus teidän. Siis rahat tänne heti paikalla! VAINIKKA. Mutta, herranen aika! Olisko se mahdollista, että minä olisin teille niin paljon velkaa? TUOVILA. Ettekö te todella sitä tiedä? Vai olisitteko unohtaneet? VAINIKKA. Sitä en usko. TUOVILA. Mutta kun tässä on selvä velkakirja.
Herranen aika sitä iloa, kuin kerrankin sai mielin määrin tepastella suuressa, oivallisessa, mutta niin tavattoman vaarallisessa puistossa, jonka ohi he tavallisesti olivat kulkeneet puoleksi taikauskoisesti peläten, uteliaina tähystellen tarkkanäköistä omistajaa ja hänen nerokkaita satimiaan, joista kerrottiin kummia.
Päivän Sana
Muut Etsivät