Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Vouti ymmärsi ja huomasi selvään mitä talossa oli tekeillä ja miten rouva ja hänen tyttärensä olivat puuhassa. Thinka korjasi ruuan pöydältä ja toimitti kaikki niin ketterästi ja meluamatta, ilman joutavaa puhetta ja puuhaa ja niin huolellisesti, niin ajattelevaisesti! Ennenkuin tiesikään oli heillä edessään pöydällä piiput ja totilasit, sekä höyryävä vesikannu...
"Hän juoksi takaisin puutarhaan," kuului tammen latvasta, "hän poimii kukkia ja sitoo kiehkuroita; tai tuossa hän tulee vesikannu ja pieni harava kädessä; kyllä tiedän minne Greeta aikoo mennä, äiti, varmaankin Ludvigin ja herra Jensenin haudoille."
Tulee vesikannu kädessä. Mitä teet sinä nyt? Panen tälle kukalle uutta multaa. No mutta herranen aika! Oletko sinä aivan ? Jätä se heti! Ei tuollainen toimi sovi sinulle. Fyi! Miksikä ei? Vieläkö rupeat vastaan inttämään? Katsoo kysyvästi. Sinä komennat, äiti, minua aivan kuin mitäkin ? Aili! Arvostelemaanko sinä minua rupeat! Minä varoitan sinua ajoissa. Menee kannun kanssa oikealle.
Eikä tässä kuuna päivänä pääse asioilleen! Semmoista se on aina, jos mihinkä aikoo! Silloin ne on kaikki ihan kuin hulluja! Pane tähän komuudille vesikannu! Mitä sinä siitä kädessäsi koko päivän kantelet? Ja etkö sinä olisi saattanut sitä jo aluksi itse tuoda? Minä olin kahverissä ja sanoin Annille...
Vastapäätä puutarhanpuolista ikkunaa oli pyöreä kattoikkuna, joka avautui pihan puolelle; telttisängyn vieressä oli pöytä, jolle oli ladottu vesikannu, kaksi kampaa ja särölle lyödyllä lautasella sininen saippuapala.
Takka tärisi, vesikannu kaatui ja särkyi, ja vanha tammikaappi horjui ja näytti olevan lankeemaisillaan. Tässä vanhojen tuttujen huonekalujen oudossa liikunnossa oli jotakin paljon pelottavampaa, kuin jos se olisi ollut tykinjyrinää taikka jotakin muuta erinomaista ryskettä.
Täällä sanoi ohikulkeva katselija itsekseen täällä on hyvä haltiatar liikkunut vesikannu kädessä sammuttamassa armastensa janoa; täällä on taivaan aurinko tuhlaillut suloisinta lämpöään, iltakaste virvoittavinta viileyttään.
Minä kavahdin silmänräpäyksessä vuoteeltani hämärästä uppoomisen pelvosta, mutta minä en koskaan unhoita sitä täydellistä turvattomuuden tuntoa, joka tuli minun päälleni huomatessani, että se oli täti Hendersonin iso, puna-uutiminen sänky, joka näin tärisi että se oli ison, kiiltävän tammikaapin ovet, jotka lensivät auki, ja että se oli vanha valkoinen vesikannu ja vati, jotka käsittämättömällä tavalla kilisivät toinen toistansa vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät