Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Ensin Yrjö Sormu yhtyy rovastihin rohkeahan, toimen, tarmon miesi, ryhtyy samaa tulta liehtomahan; syttyy Tuomas Turuinenki, Sykkö, Tikka, Viklo, Jukko, voittaa tulen tuiman henki, yhtyy tuumaan Mantsin ukko. Mutta seisoo niinkuin vuori Nevalainen virtaa vastaan, tyyn' on, kylmä miehen kuori, sydän sykkää ainoastaan.
He olisivat mieluummin ottaneet vastaan kuoleman kuin minut, sillä he eivät olisi voineet mitään niin pelästyä kuin minua. Sinä tiedät, että minä kovin kourin hallitsen taloani. Kaikki, joissa henki oli, heittäytyivät polvilleen, toiset menivät tainnoksiinkin. Mutta arvaapa miten minä menettelin?
Toimittuaan muutamia vuosia kirkon palveluksessa oli hän siirtynyt yksinäisyyteen Clugnyn luostariin. Ankara kuri ia haaveksiva henki, jotka siellä vallitsivat, vaikuttivat mahtavasti hänen luonteensa kehitykseen.
Me nousimme, hän meiltä haihtui, kuului nyt takanamme Beati Misericordes, ja sitten laulu Iloitse, ken voitat. Oppaani kanssa kahden kiipesimme nyt ylöspäin, ja minä mietin käyden etua saada hänen sanoistansa. Kysyen käännyin hänen puolehensa: »Mit' tarkoitti Romagnan henki tuolla, kun puhui 'toisesta' ja 'estehestä'?»
Viljasta viinaan juopoksi Vajosi vaimo raiskan'; Irstaiksi lankes lapseni, Ollessaan usein laistan'. Vihdoinkin nämät huomasin, Näin pellot pelehtyvän, Näin väärän voiton muutoinkin Huoneeni hävittävän. Mut tauota en tainnutkaan Mun riivas häijy henki; Se pakotti mun polttamaan Viljani viimeisenki.
"Sitä en halua," Klea häntä keskeytti, "mutta se mitä vaadin, on se, ettette toru ettekä rankaise poikaa ja että te minun kanssani iloitsette, kun näette, miten hänen uinaileva henki raukkansa vähitellen herää. Jos hän samassa määrässä vastedeskin edistyy, niin tulee pojasta vielä varsin viisas ja ymmärtäväinen. Mikä nimeni on, pienokainen?" "Ke-ea," lapsi vastasi ja hymyili ystävälleen.
On sankari poissa, mut henkensä ylpee ajasta aikahan ylpeenä katsoo huipuilta kulkua räyhäävän rahvaan, on sankari poissa, mut ylenkatse ylhäinen yllä kaupungin lepää, mi halvaksi luki esikoiskruununsa kansojen kesken, mi valtansa ikuisen aatelin antoi koruksi pöyhkeän barbarilauman. On sankari poissa, mut huipuilta henki ylpeä, ylhäinen kylmänä katsoo.
Järkkymättä jäätä, yötä yksin astuu järki; usein uutta rakenteli, useammin särki; monet kauniit mielikuvat haihtui niinkuin tuulentuvat. Miksi riennät? Kunne kuljet? Etkö lepää, Henki? »Halu mull' on mennä halki vaaran vaskisenki, elon etsin arvoitusta, kunnes aukee multa musta.» Mik' on hyöty etsimisen?
Rouva M. Noh, sitte minä kerron, kulta Patrunessani; nämät ovat hauskat asiat ... mutta näettehän sen ... en minä tahdo, että sanotaan minun tätä kertoneen... Rouva D. Ei yksikään henki sitä saa tietää. Rouva M. No niin! Asian laita on näin.
Täst' ilopäivästänsä ei ole koskaan nähnyt hän työtä jalompaa. Viel' osatahan voittaa, oi, kiitos, Jumala! Viel' elää isäin henki, on Suomess' urhoja. LUUTNANTTI ZID
Päivän Sana
Muut Etsivät