Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Sitä en halua," Klea häntä keskeytti, "mutta se mitä vaadin, on se, ettette toru ettekä rankaise poikaa ja että te minun kanssani iloitsette, kun näette, miten hänen uinaileva henki raukkansa vähitellen herää. Jos hän samassa määrässä vastedeskin edistyy, niin tulee pojasta vielä varsin viisas ja ymmärtäväinen. Mikä nimeni on, pienokainen?" "Ke-ea," lapsi vastasi ja hymyili ystävälleen.
'Laske rakas käsivartesi kaulani alle', sanoi hän, 'ja käännä minut itseäsi kohden, sillä sinun kasvosi taantuvat niin kauas minusta, ja minä tahtoisin, että ne ovat likellä'. Minä asetin hänet, niinkuin hän tahtoi; ja, oi Davy! se hetki oli tullut, jolloin minun ensimäiset jäähyväissanani teille toteutuivat jolloin hän oli iloinen laskemaan pää raukkansa typerän, häijyn, vanhan Peggottynsa käsivarrelle ja hän kuoli, niinkuin lapsi, joka on mennyt nukuksiin!"
Vaimon isä kärsi myöskin suuren tappion tässä häviössä, sillä hän oli vävynsä neuvosta uskonut suuren osan omaisuuttansa Alfredille, joka omaisuus nyt meni yleiseen takavarikkoon. Minä luulen, että hän oli hyvin kova mies; hänen tytär raukkansa ei ainakaan milloinkaan palannut hänen luoksensa. Hän kuoli luullakseni jo ennen Bertram Fletwodea. Koko kertomus on hyvin surullinen."
Vai niin," sanoi kapteeni vähän ajan vaiti oltuaan, "poika on hullu." "Niin on; mutta sekä mummo että minä olemme koettaneet opettaa häntä viisastumaan ja äiti raukkansa on itkenyt katkeria kyyneleitä, mutta kaikki on samantekevää." "No," jatkoi kapteeni kääntyen opettajan puoleen, "no miten on Erkin laita?" Herra Lehtonen näyttäytyi arvelevalta. "En voi sanoa mitään lohdullista." "Vai niin!
Tällä hetkellä vei Pan Jarzynski rouva raukkansa ulos huoneesta. Rouva puree nenäliinaansa säilyttääkseen malttiansa. Sellainen onnettomuus! kertovat läsnäolijat ja tavottelevat käsillään päätään. Kaukaa kuuluu sekanaisia huutoja ja ilon kirkunaa. Pognembinin saksalaiset viettävät voittojuhlaansa. Herra ja rouva palaavat saliin.
Ei sentähden, että oli mitään erinomaista itse kosimisessa se olisi naurun asia, jos sitä sanoisin! vaan sentähden, että minä, koska olitte tunteneet hänen isä raukkansa ja Annie'n itse kuusikuukautisesta lapsesta asti, en koskaan ollut ajatellut teitä siltä kannalta eikä ylimalkain naimisiin aikovaksi sentähden vaan". "Niin, niin", arveli tohtori säyseästi. "
Yht'äkkiä muistui hänen mieleensä hänen äiti raukkansa ja hän näki hänen itkevän edessään, näki isänsä polvillaan hänen hukkuneen ruumiinsa ääressä, ja hetkiseksi valtasi hänet epätoivon ääretön tuska.
Minä luulin tietäväni, minkä vuoksi. Minä luulin hänen pelkäävän, että hänen isä raukkansa oli jollakin tapaa syypää siihen, mitä oli tapahtunut. Tätini otti hänen kätensä omaan käteensä ja nauroi. "Onko tämä koko kertomus?" toisti tätini. "No, kyllä se on koko, paitsi: 'Ja hän eli aina onnellisena sen jälkeen'. Ehkä minä saan lisätä tämän Betsey'stä vielä jonakin päivänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät