Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Katsos, olkaluun ja niskan väliin Puukolla mua pisti rosvon vaimo. Sitte täytyi henkikullan vuoksi Seurata heit' erämaiden helmaan; Metsiss' oltuan' näin kolme päivää Neljänten' oon vihdoin tänne päässyt.
Ihmiskunta oli menettänyt uskonsa ja sen kera rauhansa ja ilonsa; levotonna ja täynnä kivulloista hellätunteisuutta se sukeltui luonnon helmaan, sieltä löytääkseen lohdutusta. Sitä ei luettu, vaan ahmittiin kyynelvirtojen valuessa. "Weltschmerz" oli saanut elävän muodon; Werther lausui selvään mitä jokainen sydän tunsi ja tuskaili.
Tämä kuohari Kuhainen salvajana samovainen paljas-pää ja paksu-huuli, teki kerran kaiken päivän virkans' työtä vireästi veitsen verisen terällä, suolas', poltti syvät haavat. Koska varjo venyneeksi tuli päivän paetessa, kohta kuohari Kuhainen luunsa laskee laverille unen helmaan uupumahan että sitte sieramensa sahisivat sahan lailla. Tässä meidän Mestarimme rupes näkemään näköjä.
No niin, mitä teidän korkea-arvoisuudellanne on täällä tekemistä? Tahdoin saattaa suuren syntisen ainoan autuaaksi tekevän kirkon helmaan! vastasi sukkela munkki ja loi hurskaan katseen taivasta kohden. Todellakin? Täytyy myöntää että harrastuksenne on suuri. Ja näin pyhää tarkoitusta varten on teillä ristiinnaulitun Vapahtajan kuva mukananne. Munkki kumarsi ja risti hartaasti silmiään.
Ne, jotka ihmettelevät muutoksen äkillistä nopeutta sitte kun sen toimeenpano oli huomattu mahdolliseksi, unhottavat sen hurmaavan vaikutuksen, minkä toivo tekee ihmismieleen, joka jo kauan sitten on lakannut toivomasta, vaipunut synkän epätoivon helmaan. Kun aurinko nousee niin pitkän ja synkän yön perästä, täytyy sen vaikuttaa huikaisevasti.
Hänen täytyi pysyä aivan lähellä miestä, ja pian sen jälkeen hän seisoi vaunuissa ja ajaja, luullen häntä jalosukuiseksi makedonialaiseksi, jota joku rakkauden kohtaus viekoittaisi yön helmaan lähtemään, vei hänet toisen Serapeumiin vievän tien varrella olevaan ravintolaan. YHDEKS
Kiiruusti riensivät meidän nuoret toinen toisillensa ilosanomaa viemään; ja sinne luonnon helmaan heidät jätämme onnestansa juttelemaan eikä tämä ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, jolloin luonto yksin saa olla näkemässä kahden rakastavan täydellistä onnea. H
Perintöruhtinaan pieni seitsen-vuotias poika on hurmaantunut tähän luonnon ihanuuteen. Siellä nähdäänkin hänen joka päivä kävelevän vanhan harmaapäisen opettajansa mukana. On lämmin aamu. Aurinko on niin korkealla, että se näkyy jo yli korkeitten puitten hovin päärappusille. Nuori ruhtinas on jo ennättänyt opettajineen luonnon helmaan.
Hajahtaess' vihdan lehden, Kulta-uunin leimuess' Ja paistehessa aurinkoisen Lapsi on nukkunut äitinsä helmaan. Ihanasti äitin kasvot Päivän hohteess' kimmeltää; Hän laulelevi, kuinka lapsi Kulkevi unissaan taivahan maahan; Kuinka kuusen kohinassa Makeesti hän uneksuu, Ja korkeuden tähti tyyni On hänen vartians hämäräss' yösen;
Sun kerran yössä kesäisessä näin, siit' asti aina liikut likelläin, ain asut, elät, ennät mielessäin kuin suru suloinen tai kaunis kaipuu; vaikk' astuit helmaan aallon heljän taas, syvällä miss' on linnas, synnyinmaas, sua muistan, rakastan kuin rannan paas veen välkettä, mi valkohiekkaan vaipuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät