Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Tähän jälkimmäiseen lajiin saatamme me hyvällä syyllä lukea ne sotakertomukset, joista 1880-luvun kirjallisuus meillä tulvii ja jotka vanhan romantiikan myöhäsyntyisinä lapsina jo aikoja sitten ovat unohduksen helmaan vaipuneet.
On niin omituista ajatella, että tuo ystäväni tuossa, joka nyt sekunti sekunnilta elää samaa elämää kanssani, on elänyt yhtä läheisissä suhteissa kokonaisen vuosisadan muiden minulle tuntemattomien kanssa ja että se vielä tulee seuraamaan aikaa ja ihmisten rientoja kauas tulevan vuosisadan helmaan.
GLOSTER. Nyt nurpeuden talven meillä muutti Aurinko Yorkin kesäks ihanaksi; Ja pilvet, huonettamme uhkaavaiset, Syvälle meren helmaan painui kaikki. Nyt kiertää voiton seppel' otsaamme, Aseiden pirstat voitoksina riippuu, Kolea häikkä ilojuhliin vaihtuu Ja jylhä marssi vienoon tanssisoittoon.
Kuun ohi yössä pilvet purjehtivat vaan kuin rauhattomat varjot vainajien, kuin taivaan korkeata kantta kulkeissaan ne iäisehen sovitukseen viittais tien. Ja on kuin kaiken katoomisen aavistain kuu kuolon suuren sanoman tois maille: ah, ykskään taistelu ja tuska kuolevain ei unhoituksen armoa jää vaille! Kuin malja tulvillansa unen viiniä loistaa kuu. Meri-äiti muistoistansa unen helmaan unhoittuu.
Lapsien kohtalo ei lähtenyt mielestä, ei lievennyt, vaikka katsoi mihin päin. Oli Tammikuun iltahetki. Nousevan myrskyn vihainen tuuli ravisteli pensaita, ravisteli kummun huudehuntuisia kuusia ja kiskoi niistä mukaansa kuuran kiteitä, jotka usvana pölisten pyörteisinä laumoina kiirehtivät viidakon helmaan. Myrsky oli syntymässä ulkona. Samanlaisen tunsi nousevan Antti sielussaan.
Jonkun kanssahan sinun täytyy sinunkin kerran mennä naimisiin ja saada turvaa maailmassa. Jos menen naimisiin, niin menen jonkun kanssa, jota oikein rakastan. Sinä, tyttö parka, et tiedä, että maailmassa hyvin harvoin tyttö saa sen, jota oikein rakastaa ... usein hänen täytyy tyytyä siihen, jota voi sietää. Elli herkesi punomasta nenäliinaansa, ja kädet vaipuivat liikkumattomina helmaan.
Harvoin tapahtuu, että ihminen voi sitä seurata tällä toisella matkaerällä. Se palaa takaisin luonnon helmaan, ja me kadotamme sen kohtalon jäljet. Katsokaamme mieluummin mitä parvi tekee mehiläishoitajan tarjoamassa pesässä.
Jos sanoilla se saisi sanotuksi Miel'liikuntonsa! sitte unehen Hän kuolon nukkui, nukkui kauniisti Kuin lapsi nukkuu helmaan äitinsä, Ja näkyi minusta kuin olisi Kaikk' kaikki taivaat auenneet, niin kirkas Tuo loisti valo taivahalla! Teistä Hän puhui aivan viime hetkenä. TAIMO. Te vihellätte... LALLI. Istu sivulleni Ja vihellä! Se hauskaa työtä on! Ma olen hullu!
Arpin tuska oli jo kasvanut korkeimmilleen; vapisevin käsin tarttui hän Miihkalin kaapun helmaan, suuteli sitä ja sanoi: »Herra kirkkoherra, olkaa niin hyvä ja armahtakaa; minä luulen että me palaamme.» »Hyvä!» vastasi Miihkali.
Kutsutaanhan minuakin kauniiksi. Mutta lähde, josta kauneus virtaa ulos ja lakejansa mukaan ulkomuotommekin kaavaa, on kaunis, taivaallinen sielu meidän sisussamme. Mutta sitten en ole enään kaunis minä, vaan inhoittava kuin kavaluus itse. Sillä mitä kauneutta, ja kaikin vähin taivaallista voi viipyä sen miehen povessa, joka uskollisen lemmittynsä pettää ja kiirehtii toisen naisen helmaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät