Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Valo hävisi ja hetken perästä seisoi Marit ovessa lamppu kädessä. Hän kohotti lamppua ja tuijoitti pimeään yöhön. Hän näki Elin seisovan työvaunujen ja hevosten vieressä. "Onko täällä muitakin?" kysyi hän. "Täällä on myöskin sairas mies", vastasi Eli. Marit katseli Eliä; hän ikäänkuin aavisti jotain; sitten meni hän vaunujen luo. "Ken se on?" kysyi hän.
Kun Rooman hallitus hävisi Britanniasta, olivat maan asukkaat koettaneet asettaa omaa kansallista hallitusta, mutta pian joutuneet ahdinkoon, koska eivät osanneet puolustaa itseänsä Skotlannin raakoja heimokuntia vastaan.
Sitten siristi se siipensä jälleen ja porhelsi suoraan yli salin erääseen muotokuvaan, istuen keskelle muotokuvan nenää ja tehden siitä lyhyitä tepastuksia milloin kuvan leukaan, milloin poskille. Mutta pian kadotin minä sen näkyvistäni ja se hävisi puitteiden kuvioihin.
»Hän on kuollut», jatkoi mies, »epäilemättä, ja sentähden sinä olet siis tullut oveani jyskyttämään.» Taaskin äänettömyys, mutta sitten hän lopetti päättäväisesti: »No niin, ukkoseni, minä päästän sinut sisään.» Sen sanottuaan hän hävisi ikkunasta. Tutustun setääni. Hetken perästä kuulin jonkun koluuttelevan salpoja ja ovi avattiin hyvin varovasti ja suljettiin taas heti kun olin päässyt sisään.
"Onpa niinkin vähän, hän on ihastunut Rauhaseen, mutta arvelee että hänen pitäisi hakea itsensä kaupunkiin." "Miksikä niin. Se oli..." "Ihmeellinen aate, eikö todella? Niin, huomaas nyt, kun pappa vainaja hävisi maanviljelyksessä, se tahtoo sanoa maalla, niin pitäisi kaikkein ihmisten asua kaupungissa, sillä siellä olisi papalle käynyt paremmin." "Mutta miten sitten kävisi talonpoikain kanssa?
Siitä mulla onni siirtyi, Elo entinen hävisi, Tulin tuhmaksi varahin, Nuorra naisten nauruloiksi. Pahasti öitsinyt. Pahoin tein minä poloinen, Pahoin tein poloinen poika, Kävin öillä öitsilöissä, Päivät pyörin päivätsissä, Illat iltaistunnoissa; Tuot' emo pani pahaksi, Iso katsoi ilkiäksi.
Hän ei ollut sanonut hänelle hyvästi, ei katsonut hänen jälkeensä, kun hän meni, tämä kaikki oli sellaista varten, joka toivoo, hän oli ilman toivoa. Silloin torninkello ristikirkossa löi yksitoista; lyönnit seurasivat toisiaan hitaasti ja kun viimeinen lyönti kaikui, hävisi se yön haudantapaiseen hiljaisuuteen.
Kun he, kauhistuen tätä hirveää kummitusta, olivat kiirehtineet eteenpäin, olivat he olleet huomaavinaan, että tuo valkea haamu hiljaa liikkui metsän puiden välissä, joskus kohoten luonnottoman pitkäksi, kunnes se viimein vaipui maahan ja hävisi. Näin oli ensimäinen, joka kummituksen oli nähnyt, kertonut tapauksen.
Hänen poskensa alkoivat punoittaa ja liikuttavan epämääräinen ilme hänen silmistään hävisi. Hän alkoi puhella ja laskea leikkiä, kutsui luokseen sisarensa ja isänsä, nousi istumaan vuoteessaan ja tahtoi leikkikalunsa. Silloin riemuitsi koko talo: Mai on parempi ... Mai leikkii ... Mai on kohta terve!
No, silloin siitä ei ole niin hätäilemistä. Ja minä kuin luulin joka sanan todeksi, ja olin vähällä pyrskähtää itkemään siitä. Voi toki, hyvä Jumala, minkälaisia ihmisten aivoihin juolahtaakaan! Ei muuta kuin tekotapauksia!" Ja siihen hänen halunsa lukemaan enemmän sen kaltasia kirjateoksia peräti hävisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät