United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tapa ja taipumus oli meidät taasen saattanut tuohon juhlallisen kauniisen saareen, sinne missä kuolleet vaivoistansa lepäävät ja kumeat kuuset humisevat molempain meidän vanhempaimme hautojen ylitse. Saaren kummallakin puolella kohisevat kosket yhdistivät syviä säveleitään illan juhla-sointuun.
Ei nimeä tyttärein' Saa kenkään mainita. Isän povessa Lyhyt on elon taru hällä. Minunpa olkoon vaan hänen muistonsa. Kun perille pääsnyt ma oon, Kun hautakumpu päälläni kohoaa, Korvan' ei kuule ihmisääntä, Voittoni kalliin mainita vasta saa." Näin lausuen nous' ylös hän, Pois astui, johtain kädestä poikaansa. Vankkana aivan niinkuin ennen, Salihin jätti hautojen kolkkouden.
Hautakammioonko, jonne ihmisiä elävinä haudattiin? Silmänräpäyksen seisoi hän epäröivänä. Ukkonen jyrähti mahtavasti. Kaikkivaltiaan ääni. Hän, kaikkivaltias Jumala, on myöskin hautojen Herra. Inkeri asetti avaimen lukkoon, väänsi sitä ja työnsi ovea kaikin voimin. Ovi oli niin laitettu, että se kimmahti auki odottamattoman nopeasti.
Miksi hoiput sa hautojen päällä? Tiedän, on armain aikas jo täällä, kummitus olet » niin hiljaist' on keskellä hautain. Tartuin päähäni tuskissain. oman ma ääneni kuulin vain, ristit, haudat mun silmistä haihtui, valkeus pilkkopimeäksi vaihtui, murheeni muistin niin hirmuist' on keskellä hautain. En enää pelkää.
Hupa oli hänen parissansa olentomme ja hänen kanssansa ajoimme siitä Pietariinkin. Suomen hautojen Mä'ellä viivyimme Pietarin Suomen Provastin Sirénin pereen luona.
Rakennukset ympäröivät sitä kaikkialta, ruohot ja ruhkaheinät nämät kuolleitten eikä elävien kasvien kukoistus peittivät sen. Se oli läkähtymällänsä liiallisesta hautaamisesta. Se oli lihava tyydytetystä ruokahalusta. Sovelias paikka! Henki seisoi hautojen välissä ja osoitti alaspäin yhtä hautaa kohden. Scrooge lähestyi tätä vavisten.
Vihdoinkin pääsi ruotsalaisten keskusta hautojen yli, valloitti nuo seitsemän kanuunaa ja syöksi takaisin kaksi vihollisten prikaatia. Jo kääntyi kolmaskin pakosalle, kun Wallensteinin onnistui saada heidät pysähtymään.
Näin minä lumisen kirkkomaan, ristejä silmänkantaman päähän. Oli kuin sieluni käynyt ois jäähän hirmuinen valkeus! niin hiljaist' on keskellä hautain. Risti ristiltä kuljin ma, luin minä kirjoituksia, tuossa outo ja tässä tuttu, kerjäläinen ja silkkinuttu, kaikki jo multaa niin hiljaist' on keskellä hautain. Vait! Kas, laulua yössä soi! Hautojen kesken ken laulaa voi?
Väsyneenä hän vihdoin taukosi, ja nyt kuului kuvapatsaasta hiljaista mutinaa; kolmasti se nyökytti päätään, sen huulet aukenivat ja hontelo ääni lausui seuraavat salakähmäiset sanat: »Nyt ratsujen lailla lainehet lyö ja syvällä aukee hautojen vyö; tulevaisuuden syliinsä pilvet sulkee, mut rauhassa laivanne aalloilla kulkee.»
Pökkelöpäitä on heillä tarpeeksi akatemiassa. Täällä on vuori hartioillani, mutta minä tahdon pudistaa sen päältäni niinkuin hämähäkinverkon. Minullakin on salama, vaikka sitä ei vielä kukaan tiedä. Mutta he saavat kerran nähdä sen iskevän tulta, ja hiirenpesän pitää vapiseman, ja hautojen aukeneman, ja piispansauvan pitää putoaman, ja hiusten peruukkipökkelöiden puupäissä nouseman pystyyn.