Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Neiti Hemmerin suu vetäytyi hiukan hymyyn, kun hän vastasi: "Olen iloinen sinun puolestasi, Arvid, että saat hiukan lepoa." Sitten hän lisäsi kääntyen Hartiin: "Tervetuloa kouluumme, tohtori Hart." Hart kumarsi sekä myönsi mielessään, että neiti Hemmerillä oli tavattoman miellyttävä ja soinnukas ääni. Molemmat herrat sanoivat sitten jäähyväiset ja poistuivat.
Asiantuntijat odottivat suurella uteliaisuudella perhoskirjan valmistumista, sillä jos se vastasi mitä odotettiin, oli professorinviran joutuminen Eksköldille hiukan epävarmaa. Paitsi sitä Eksköldin hermostuminen sekä pisteliäs ja ylpeä käytös kaikkia kohtaan ei ollut omiaan hankkimaan hänelle ystäviä. Hart ei itse koskaan todenteolla ollut ajatellut tuota professorinvirkaa.
"Onko professori kotona?" sopersi Hart jotain sanoakseen. "Ei ole, mutta astukaa sisään, tohtori. Näytätte väsyneeltä." Sanaakaan sanomatta Hart astui sisään. Eihän hän professoria tahtonutkaan tavata. Eihän hän muuta pyytänyt kuin hiukan levähtää ja kuunnella Anna Hemmerin tyynnyttävää ääntä. Anna oli vienyt hänet omaan huoneeseensa ja pyytänyt häntä matalaan, mukavaan kiikkutuoliin istumaan.
"Jaa, jaa, kohta se meidän kesälupa loppuu", huokasi professori käyden vakavaksi. "Eihän vielä puoliakaan ole kulunut", virkkoi Hart, mutta Anna tunsi että isä oli oikeassa. Miksi ne tulivat nuo vieraat ihmiset tänne isän ja Hartin ja Annan maailmaan häiritsemään noiden kolmen onnea? Omituinen pelonsekainen tunne valtasi Annan, kun hän muisti tädin tulon. Täti kuului entisyyteen.
Hart astui jo tuolla heidän vastaansa katsoen Annaan kysyvästi. Anna nyökäytti ystävällisesti päätään, mutta hänen katseensa oli väsynyt ja surullinen. Voi, kuinka mielellään Hart olisi tahtonut puhua hänen kanssaan ja saada kaikki selvitetyksi, mutta eihän tällaisessa touhussa voinut tulla kysymystäkään siitä.
Tavallista tyytyväisempänä Hart tervehti virkaveljeään, joka virkkoi: "Olipa hyvä että tapasin sinut. Minulla olisi näet tärkeänlainen asia sinulle. Olitko juuri menossa jonnekin?" "Hemmerin luo vain, mutta..." "No, niin mennään siis yhdessä. Tiellä selvitän asiani, johon sitten toivon ukko Hemmerin antavan siunauksensa."
Hart kääntyi ympäri, ja siinä seisoi juuri tohtori Arvid Eksköld, toinen eläintieteen dosentti, jota hän äsken oli ajatellut. Parempaa seuraa Hart ei olisi voinut toivoa sillä hetkellä. Jos mikään maailmassa oli omiaan pysyttämään häntä tasapainossa ja masentamaan kaikki tunteenpurkaukset, oli se juuri Eksköldin kylmän kohtelias hymy.
Anna Hemmer ei voinut kestää tuota ajatusta. Hän ei tahtonut, ei voinut enää olla yksin oh, koko hänen elämänsä tähän saakka oli kulunut yksin. Nyt hän vihdoinkin tahtoi pitää kiinni tuosta ainoasta ystävästä, jonka hän oli löytänyt. Kun Hart kerran saattoi häntä kotiin, kysyi Anna melkein pelokkaasti: "Minne lähdette kesäksi, tohtori Hart?"
Ei kumma, jos Hart pelkäsi puhutella häntä. Eksköld riensi auttamaan takkia neiti Hemmerin päältä ja sanoi samalla: "Voin kertoa sinulle uutisen, Anna. Ensi viikosta alkaen tulen riistämään hauskan seurani Yksityislyseon opettajakunnalta ja ystäväni Hart astuu sijaani. Mitä arvelet?"
Jos hän kovin kiirehtii työtäni, en tiedä kuinka järjestäisin asiat." "Työsi näkyy hyvin läheisesti liikuttavan ukko Hemmeriä." Eksköldin suu vetäytyi hiukan ivalliseen hymyyn. "Mitä tarkoitat?" "En mitään." Ennenkuin Hart ennätti saada selville, mihin tuo pistos tähtäsi, olivat molemmat miehet saapuneet Hemmerin asunnolle Yrjönkadulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät