United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eläintieteen dosentti Helsingin yliopistossa, tohtori Olli Hart, astui pitkin Aleksanterinkatua. Tämä maaliskuun loppupuoli oli varmaan vuoden hermostuttavin aika. Päivä paistoi, lumi suli ja kevään henki tunki kaikkialle. Tohtori Hart astui hitaasti ja mietteissään. Nyt oli kevät, kevät!
Annan huone oli yläkerrassa, josta oli näköala kauas yli aavan meren. Haapasaaressa ei koskaan käynyt satunnaisia vieraita, muuta kuin tärkeissä asioissa, mutta melkein joka kesä oli Eksköld, taikka joku muu yliopiston taitavimmista nuorista eläintieteen tutkijoista jonkun viikon professorin vieraana, ja silloin oli työaika aina ylimmillään Haapasaaressa.
Se oli ainoa jäännös ennen muinoin "siistin Sörenin" siisteydentunnosta, niinkuin eläintieteen tutkijat saattavat löytää eläimistä joidenkuiden elimien jäännöksiä, jotka niiksi vähäisiksi merkeiksi ovat kuihtuneet vain käyttämättömyyden tähden. Pahin vihollinen Sörenillä kuitenkin oli omassa itsessään.
Hart tiesi varsin hyvin, että ellei hän suostuisi Eksköldin pyyntöön, syntyisi siitä monenmoista hankaluutta. Hemmer, eläintieteen professori, tuskin hyväksyisi ketään muuta hoitamaan Eksköldin tointa zootomisella laboratoriolla ja vaikea olisi saada Yksityislyseoonkaan sijaista.
Hart kääntyi ympäri, ja siinä seisoi juuri tohtori Arvid Eksköld, toinen eläintieteen dosentti, jota hän äsken oli ajatellut. Parempaa seuraa Hart ei olisi voinut toivoa sillä hetkellä. Jos mikään maailmassa oli omiaan pysyttämään häntä tasapainossa ja masentamaan kaikki tunteenpurkaukset, oli se juuri Eksköldin kylmän kohtelias hymy.