United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei mitenkään tahdo malttaa pois lähteä, kun sinne vaan kerran pääsee. Tule mukaan! Tule mukaan, tule mukaan sanoin minä. Luuletko sinä minua narriksesi. Elä viitsi suotta leikkiä laskea, mieli tässä on muutenkin apea ja surua täynnä oleva, sydän on harmista haljeta.
Se mitä häneltä oli poistunut, on liian paljon ja se kohtalo, jota kohden hän nyt kulkee, on kovin surkea. Verensä kiehui ikävästä; hän hehkui koston-halusta, raa'sta ja tulisesta harmista; tuo peto oli ryöstänyt häneltä kaikki mitä hän omi ja sitten karkoittanut hänen metsään; heidän mielestään on samantekevä, putosi hän koskeen tai syvänteeseen.
Kun hän sanoi: "kaikki ihmiset niin tekevät", oli se hänestä korkeinta, melkein pyhää, ja jos sitä vastaan jotain väitti, tuli hänen silmänsä suuriksi ja peljästyneiksi, ikäänkuin olisi seisottu hirmuvaaran edessä. Ellei hän olisi tällöin ollut niin "nätti", olisi Helena harmista pakahtunut. Kosiminen oli Georgille sangen vaikeata.
Mutta nyt nousi hän ylös harmista ja vihasta palavin kasvoin sanoen itseksensä: "mikä kataluus! Semmoisellako tavalla minua koetetaan hänestä eroittaa? Jos minun uskoani häneen niin helposti saataisiin horjumaan, eihän siitä sitten tarvitsisi mitään lukua pitää."
Jotenkin ujostelematta kysyi hän, mitä kreivittärellä oli käskemistä. Kuinka paljon olen teille velkaa, Janssen? kysyi kreivitär äänellä, jonka piti olla muka kylmä ja kopea, mutta joka kumminkin vapisi harmista, kun täytyi tehdä noin nöyryyttävä kysymys.
"Ennen olisin", sanoi hän harmista punastuen, "ruokaa ja juomaa vailla, kuin lukematta. Löytyykö mitään niin sielua jalostuttavaa, kuin hyvien kirjojen lukeminen? Mitään, joka niin ylentää henk ... tahdonpa sanoa, joka ylentää ajatukset ja tunteet aina ... ylits ... aina..." Julia raukkani ei koskaan onnistunut, kun hän vain koetti puhua ylevästi.
Ja minä tahdon heitä heidän maassansa istuttaa; niin ettei heitä enään temmata pois maastansa, jonka minä heille antanut olen, sanoo Herra sinun Jumalas". Melkein samaan aikaan kuin Amos ja Martha viettivät häitään, tuli Dillenburg'ista tieto kenraali Ramsay'n kuolemasta ja huhu lisäsi siihen: ylpeä kaunis skottilainen oli harmista kuollut nälkään.
Oli taistelu Tanagran luona Boiotiassa . Ennen taistelun alkua saapui Kimon ja asettui riviinsä. Mutta atenalaiset sekä harmista että epäluuloisuudesta ajoivat hänet pois taistelusta. Sen tylyytensä saivat he maksaa täydellisellä tappiolla. Silloin kansa kutsui takaisin Kimonin, jonka vaikeaksi ensi työksi tuli sovinnon rakentaminen Atenan ja Spartan välille.
Liikutettuna ja vähän harmista vavisten lakkasi hän turhista kokeistansa ja katsoi ympärillensä etsiskellen apua, jota, tuossa yksinäisessä laaksossa kuitenkin näytti sangen mahdottomalta saada. Samassa silmänräpäyksessä kääntyi naishenkilö sahamyllyn kulmasta ja ohjasi askeleensa siltaa kohti.
Ja mitä, olkaa niin hyvä ja selittäkää, kaunis serkku, mitä tämä tämä hyvin nuori herra on tehnyt, koska hän on ansainnut tämmöisen puolustuspuheen teiltä?» »Hän on pelastanut minun henkeni ja kunniani», sanoi Isabella punastuen häpeästä ja harmista. Qventin punastui myös harmista, mutta hyvin viisaasti tuumi mielessänsä, että harmin osoittaminen pahentaisi vain asiaa. »Vai henkenne ja kunnianne?