Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hän oli, vaikka suru asui hänen omassa sydämessään, lohdutellut ja rohkaissut Lottaa, ja tämä oli sangen kiitollinen hänen käynnistään. Hiukan paremmaksi oli muuttunut mieli Hannulassa. Aika parantaa sielunkin haavat. Murheessansa olivat Timo ja Lotta saaneet kokea monta myötätuntoisuuden osoitetta pitäjäläisten puolelta. Ystäviä oli tosinaan käynyt, moni terveisiä lähettänyt.
Samana toisena markkinapäivänä, jolloin Hovilainen kukistui sekä sairauden että syytöksen alaiseksi samana päivänä pääsi toivo taas eleille Hannulassa, toivo joka tällä kertaa ei ollut väikkyvä virva, vaan joka hetkestä hetkeen sai lisäystä ja vakavuutta. Se herra joka Annaa oli säikähyttänyt hänen pakopuuhassansa ja nyt tuli Hannulaan, esitteli olevansa lakitiedetten kandidaatti Nivalinkanen.
Hän kävi harvoin Hannulassa, ja tänään Timo juuri ei olisi toivonut häntä tänne matkalle-pääsöä viivyttämään. "Eikös se ole tunnettu asia, ett'en minä milloinkaan mene takauksiin, saatikka sitten määrällisiin vekseli-asioihin, sanokaas Makkonen", vetosi Timo tulijaan.
Minulta hän ei ole lainannut". "Ei, mutta hyvästi nyt, Timo ja Lotta", sanoi rovasti, kätteli isäntäväkeä ja lähti ulos. "Hauska on tosiaan käydä täällä Hannulassa. Timo ja minä, me olemme vanhan kansan miehiä, me ymmärrämme toisiamme ja kyllä meiltä puhetta riittää, varsinkin kun nyky-ajan turhuudet tulevat aineeksi", puheli ukko noustessaan vaivaloisesti kiesiin.
Kummakos sitten että Kokka mielellään oleskeli Hovilassa. Hän oli siellä joka päivä. Viimeksi mainitun käyntinsä jälkeen Hannulassa tuli hän taas Hovilaan, ja meni tällä kertaa suoraan isännän kamariin. Joosepin äkkikuolemasta tuli tietysti puhe. Kokka oli aivan samaa mieltä kuin Hovilainen; murha tässä oli, tuo Taavin vieras herra oli vale-kuva, Taavin oma keksimä.
"Me puhuimme täällä niin suurella äänellä, että taisi kuulua porstuaan asti", sanoi emäntä. "Minä tässä valitin sitä, kun karja-Eva teki sen vahingon että kaatoi aamumaidon maahan juuri kun se olisi tarvittu taikinaan". "Ikävä kyllä, ikävä kyllä", sanoi Föhrberg; "mutta kyllä tämä talo semmoisia vahinkoja kestää". "Te kävitte Hannulassa illalla?" kysyi isäntä. "Kävin", vastasi Föhrberg.
Hän tiesi jo ennakolta hyvin, ett'ei hän ollut ollenkaan tervetullut siellä. Hannula ehkä oli arvannut jo, miten oikeastaan oli tuon ilmoituksen laita, ja nyt tuli siihen tuo Kokan todistus Taavia vastaan. Mutta kuitenkin päätti Kokka käydä Hannulassa, vieläpä montakin kertaa.
Siihen vaikutti vielä sekin, että nimismies oli sattunut kuulemaan Lotan puhetta paosta Ameriikkaan. Sentähden oli toinen lautamies nämä päivät oleskellut Hovilassa ja pitänyt silmällä Hannulaisten toimintaa. No nyt pääsen kerrankin herrain pistopuheista, että olen liian löyhä muka, virkahti Varmanen itsekseen. Mutta pitkät olivat päivät Hannulassa, raskas surun aika oli täällä alkanut.
Mutta viimein tuli toisellainen todistaja, hän ilmoitti tahtovansa tässä asiassa antaa Hannulaisille oikeutta ja kohtuutta itsekullekin, ja kertoi: että kun rovasti viime lauvantaina kävi Hannulassa, päätettiin koettaa Jooseppia johdattaa pois juoppouden paheesta; mutta että Jooseppi niin vähän oli lukua pitänyt tästä hyvästä tarkoituksesta, että hän varasti emännän kellon saadaksensa rahaa viinaan, ja läksi pois kotoa luhjustelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät