Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
FUCHS. Parasta hänestä päästä niin kiireesti kuin taisimme; ja pois hän kiiti kuin tuulispää, jättäen jälkeensä kovan tulikivi-sauvun. MAX. Haa! vieläpä karvastelee kurkkuni. Tuoppi oltta, eukko. FUCHS. Tuoppi oltta, arvoisa mummo. MAURA. Hoh hoo, kurjaa ihmislasta sentään! Kaada heille vähän. Juokaat nyt lääkitykseksenne, mutta kohtuullisesti. MAX. Tietty asia.
Koipi-Siukku jo kuorsasi siellä istuvillaan ja Vennu kirosi tuon huomattuaan, sekä tyrkkäsi häntä kylkeen. Siukku heräsi. »Hoh, kun mä olin nukkua. Ketä siellä nyt oli?» »Mitä se sinulle kuuluu?» kysyi Vennu ylpeän terävästi. »No ei kuulukaan.» »Ota nyt ja lähde tiehesi ... tässä menee koko yö ja tahtoo unettaakin.»
Junnon katsellessa tuota komeaa kartanoa, joka suurena kekäleläjänä makasi hänen edessänsä, tuli Näpsä huohottaen hänen tykönsä sanoen: »Hoh, hoh, kuinka olen väsynyt!» »Noh, missä olet juossut?» »Minä? En ole missään juossut, mutta kantanut olen, niin että olen varsin väsyksissä.» »Näin mielestäni sinun tulevan kylästä päin.» »En suinkaan. Täällä olen pyörinyt vain.
Vääntäin suunsa ilkun ihmetykseen Kääntyi paronessa tytön äitiin: "Hoh!" hän sanoi, "sepä kohteljasta Heittää oma hyöty, suodaksenne Meille kauniin tyttärenne seuraa. Onko täyttä totta tuo vai voiko Ehkä muuttaa päätöstänne, rouva?"
Nähtyänsä Leenan ja Junnon pidätti ajaja hevosensa. Hän näytti olevan noin kahdenkymmenen vuoden ikäinen, ja hänen vilkkaat silmänsä kääntyivät vuorottain Junnoon ja rahakukkaroon, jota Leena ei vielä ehtinyt tallentaa. Hypäten alas rattailta hän sanoi: »Hoh, hoh! Etpä sinäkään tuolla kauniilla ja ulkokullatulla muodollasi kauan säilynyt kartanossa.
Silmäin loiste rohkea ja tulinen, varsi jäykkä ja voimakas. Pysähtyivät. Lomppi jäi. Sanna seisoi, pyyhki hikeä kasvoiltaan, ei ollut huomaavinaan, ei näkevinään, Esaa, mutta odotti kuitenkin. »Tule!...» Esa tarttui Sannan käteen. »Hoh!» pääsi naiselta puoleksi kummasteleva, puoleksi ilakoiva hillitty huudahdus. Kuumeentapaisesti työnsi hän ympärillä hyöriviä syrjään ja tarttui Esan käteen...
Hm, tuossa on myöskin paketti. Saa nähdä... 'Herra Komministeri Lehtonen'." Komministerin kasvot kirkastuivat. "Oh hoh, minuakin oli hän ajatellut;" ja ihmetellen kirjeen omituista muotoa, aukaisi hän sen.
Eikä ilman minutta olisi ikipäivinä asiasta selvää saatu, vaan se olisi painunut ihan kuin kaivoon, uskokaa, jos tahdotte. LEENA. Hoh, hoi! Sen verran ihminen tietää. Ja niinkuin sitä Maunoa pidettiin hyvänä tässä talossa. Siinä nyt maksoi palkan. OLLI. Kyllä minä tiesin, että hän oli suuri koira, vaikka hän taisi sen niin hyvin peittää. ANNA. Itse voit olla koira. OLLI. Suuri lurjus, hunsvotti
KITKA, LALLI ja NYYRI. NYYRI. Kah Lalli täällä! Tervetultuas Ma mielelläni sulle sanoisin. Mut tervementyäs nyt täytyypi Mun sanoa!... Niin... Pitkiin puheisin Ei täss' ol' aikaa enkä tyhjiä Ma ai'o jaaritella... Rientäkää Siis viipymättä täältä! Paetkaa! Pois! Pian joutukaa! O! kiireessäni Ma henken' olin heittämäisilläni Nyt kylästä kun juoksin kotia. Hoh! KITKA. Mistä syystä pakoon menisimme?
"Kyllä, mutta kiireesti, kiireesti", pyysi Gunhilda, joka nyt oli kuin hehkuvilla hiilillä. "No niin, Bård ei olekaan niin aivan kaukana ja hän tervehtää äitiään. Hän jäi naapurikaupunkiin, ja käypä niinkin, että tuo ärmätti hoh, hoh!
Päivän Sana
Muut Etsivät