Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Sillä tuo höperö rakkaus on suuri pökkelö-pää, joka kieli roikollaan juoksee edes-takaisin, etsien jotakin läpeä, johon narrinaamansa piiloittaisi. ROMEO. Hiljaa jo! MERCUTIO. Tahdotko minua hiljentämään laitostani parhaassa vauhdissaan. ROMEO. Se voisi muuten tulla liian pitkäksi. MERCUTIO. Hoh! Sinä petyt!
Olipa siellä itkua ja parkua, kyyneleitä ja valitusta! arvannettehan sen, Anna muori. Eikä ihmettä että ruikuttivat ja voivottelivat! Melkeinpä pidän teitä onnellisena, Anna muori, kun olette sokea, ett'ei teidän tarvitse moista surkeutta nähdä! Kylläpä kai ovat meillä viimeiset päivät käsissä, kun tätä tällaista saattaa tapahtua. Oh! hoh! EM
ELIAS. Juuri teillepä sen sanon, vaan en kellenkään toiselle. Katsokaat, laita on niin, että minäkin krokailen vähän kirjoittaa. ANTON. Haarulla? Höh! ELIAS. Hanhenkynällä. ANTON. Jolla painelet oikein hanhenjalkoja paperis täyteen, höhöh! ELIAS. Sanoja, herra, ja kiivaitakin, jos niin tarvitaan. ANTON. Hyvä, hyvä, mutta tule asiaan! ELIAS. Tulen kohta.
"Oh hoh, kyllä maar' onkin kiperä kysymys, huomenna sinulla on kyllä aikaa katsoa semmoista paikkaa; niitä on semmoisia sadoittaisin. Mutta semmoinen se pitää olla, ett'ei siitä kukaan tiedä mitään ajatella, joku seinänrako, tai kiven halkeama. Huomenna menet sinä kuokkamaalles ja olet siellä kaiken päivää, ei missään tapauksessa saa antaa ihmisten mitään aavistaa, muutoin menee huonosti."
"Hoh, sitäkin miestä, mikä tuo Ehnberg on!" huokasi Juho, tultuaan tulehduksissa kamariinsa, jossa oli Taneli yksistään. "Kuinka niin?" "Sen kurjan kädet olivat kiedottuina Annan kaulaan tuolla peräkamarissa, kun sinne satuin menemään. Ja näyttipä siltä, että hän olisi tahtonut ryöstää suuteloita Annalta... Mutta annahan olla, miten siitä käypi, kun minä..."
Niin, se maistuu todellakin mainion hyvältä myönsi isä. Oi Freedrik, sinähän olet loukannut kätesi, sehän näyttää oikein hirveältä huudahti Helka pelästyneenä. Hoh, ei se mitään ole. Palava oksa sitä vaan vähän raapasi vastasi Freedrik. Molemmat pojat ovat olleet oikein reippaita eivätkä yhtään säästäneet itseään sanoi isä hyväksyen.
Sytyttäisikö hänkään muuta kuin lempeä, vaikka hän oiskin, kuin tämä vanhus, voipa ja ylhäinen, ja mun viettelis onnensa ansaan?» »Hoh, hoo!» kaunis Johanna nyt huokasi, »eip' ole turhaan arvossa kulta, kun saa saman vertaisiksi se kaikki, vanhan nuoreksi luo sekä nuoren luontavi vanhaan.
Jopa muistan", änkytti eukko. "Siirrys vähän poikani" ja eukko istahti vuoteen laidalle. "Ehkä riittää tästä vähän sinullekin ... vähän, vähän vaan". "Vettä!" rukoili Heikki matalalla äänellä. "Vettä! Oletko riivattu, poika! Vettä! Kuka kehtaa vettä mainitakaan, kun on tätä laatua tarpeeksi. Oh hoh! Sepä hunajaa!" ja eukko otti aika kulauksen pullosta.
Kuinka aivan hänen kaltaisensa kultakutrineen ja sinisilmineen! Oi Liisi, Liisi, mun rakas Liisini. Juonas No nyt se palaa. Vuorela Häh, kuka siellä? Mitä sinä siellä tiet? Juonas. Ei enää mitään. Sanoin vaan että nyt se on täydessä liekissä. Huomenta! Vuorela. Juuttaan mies, joka aina on saapuvilla! Kolmas kohtaus. Vuorela, Lassinen. Lassinen Hoh hoh, olipa se pitkä tuo algebran tunti!
KAMREERI. Niin, istu nyt, niin kerron sen sinulle. Hoh hoo! ONNI. Minä olen todellakin utelias. KAMREERI. Niinkuin tässä jo kuulit, niin olin minä eilen illalla Rouva. Kamreeri. Onni. KAMREERI. Viskaali? Kyllä. Taisihan tuo olla tuolla ulkona. ROUVA. No, mitä varten sinä et ottanut häntä vastaan? Sepä kummallista! KAMREERI. Mitäkö varten? No, kun minä nyt olin niin väsyksissä, niin en tahtonut
Päivän Sana
Muut Etsivät