United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
AMARIA. Mun armaani, mun ihanaiseni, Sa kaunein ruusu jylhän Gilboan, Mun kyyhkyseni vuoren liepeellä, Niin raikas kuni kukkatarhan kaivo, Kuin lähde rintehellä Hermonin Nyt tahrainen ja saastutettu liina! On häväisty nyt Amarian maja. Nyt viheltävät ohikulkijat Ja päätään pilkallisna puistellen He myrkkyhuulin mulle kuiskaavat: Kas, tuoss' on isä kurjan Esterin!
Sillä onko ihmiskunta koskaan noussut puolustamaan hyväntekijöitään silloin, kun heitä on häväisty ja piesty, rankaisemaan parhaimpiensa ja jaloimpiensa puolesta niitä, jotka ovat heitä kiduttaneet ja vieneet kuolemaan? Ei ole koskaan noussut eikä nouse. Se ei koskaan joudu hätään, ennenkuin jo on myöhäistä. Se ei edes tiedä, missä sen sankarit taistelevat, ennenkuin ne jo ovat kaatuneet.
Planchette istui kädet sylissään eikä puhunut sanaakaan, tuijotti vain eteensä ja huokaili syvään. Hän oli mielestään niin häväisty kuin jos nimismies olisi tavannut hänet varastamasta. Mitä nyt tehdään, mitä tehdään? vaikeroivat tytöt ja rupesivat jo miettimään katuvaista kirjettä, jonka lähettäisivät herra Freymannille. Silloin kuului saapuvain vaunujen ritinää ja tytöt ryntäsivät ikkunaan.
Olkoon se kuinka iso tahansa, pidettäköön sitä kuinka vahvana hyvänsä, niin alus ei ole sillä "häväisty," että se pakenee myrskyä.
Johtajat Helsingissä, samat miehet, joiden ikkunoita on särjetty ja seiniä tahrattu, joita on parjattu ja häväisty konniksi ja isänmaan pettureiksi, ovat käyttäneet viimeisen vaikutusvaltansa lieventääkseen vanhan ystävänsä kohtaloa. Asia on nyt niin pitkällä, että jos Mauri vain tahtoo, voi hän milloin hyvänsä lähteä sieltä joko ulkomaille tai palata kotiin.
Hän oli unhottanut, ett'ei se, joka talonpoikain kesken kävi laatuun, ollenkaan sopinut paremmille ihmisille; hän oli häväisty; rehellisten ihmisten pariin ei hän enää kelvannut; talonpojatkin tekisivät vaan pilkkaa hänestä... Häpeä oli niin suuri, ett'ei sitä voinut kantaa. Hän väänteli itseään kuin sairas, kyyristyi kokoon ikäänkuin paetakseen kauheata pakahduttavata tunnetta.
"Minä en sitä tiedä, enkä haluakaan tietää", vastasi ritari malttamattomasti. "Mitä se minua hyödyttää, että vastikään olen ollut kuningasten ja ruhtinasten airut, kun ennen iltaa olen hirteen ripustettu häväisty raato?" "Niin, vaan minä puhun, jotta ei kohtalosi tulisi tuommoiseksi", sanoi lääkäri.
DOGI. Mik' asianne? BRABANTIO. Oi, tyttäreni! Oi, mun tyttäreni! 1 SENAATTORI. Hän onko kuollut? BRABANTIO. Kuollut on hän mulle. Häväisty, viety multa pois ja taikain Ja puoskajuomain kautta noiduttu. Noin hullust' ei voi horjahtua luonto Jos ei se tylsä ole, sokko, rampa Muun kautta paitse taian.
Jos Skotlannin kuningas nytkin töin tuskin vaan voi pitää puoltansa aatelisherrojansa vastaan, vaikka hänen lippunsa seisoo pystyssä tahratonna ja kunniallisena kukapa sitten rupeaisi seuraamaan prinssiä, jonka nimi olisi häväisty setänsä surmaamisen sekä isänsä vangitsemisen kautta?
Häväisty ristisi on pyhä kiilto, Liattu polvinauhas ritar'arvo, Ryövätty kruunus kuninkuuden loisto; Jos valan tahdot uskottavan tehdä, Johonkin vanno, jot' et häväissyt. RICHARD. No, maailmaan, ELISABETH. Se täynn' on ilkitöitäs. RICHARD. Isäni kuoloon, ELISABETH. Elosi sen tahras. RICHARD. No, itseeni, ELISABETH. Häväisit itse itses, RICHARD. Siis, Jumalaan, ELISABETH. Jumalan herja pahin.