Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Hän toivoi ranskalaisten pian saapuvan, sillä heitä oli näyttäytynyt Savolin seuduilla, ja itsekseen ajatteli hän: Oi jospa he kiiruhtaisivat, jospa he jo olisivat täällä! Samassa löi Rocreusen tornikello. Fränzchen hätkähti, selvästi kaikui hänen korviinsa yksitoista lyöntiä kaksia tuntia olivat kuluneet! Kauhistuneena hypähti Fränzchen pystyyn.
Herrasväki hätkähti nyt, he nousivat tuoleiltaan ja kurkistivat pöydän alle, sillä siitäpä luulivat äänen kuuluvan, mutta kun ei mitään erinomaista havainneet, katselivat ihmeissään vuoroon toisiaan, vuoroon opettajaa, joka huulet kiinni supistettuna näytti siltä, kuin hän ei olisi mistään tietänyt. Vaan hetken perästä kuului taas sama kumea ääni, mutta nyt ikäänkuin katosta.
Ja Lauri näki ohimennen, että hän istui kalpeana nojatuolissaan. Viimein Lauri kysyi: »No, tiedätkö, mitä minulle nyt kuuluu?» »Että sinä tulet isäksi», vastasi Svea heti. Svean silmissä oli tumma kuulto. Hänen rintansa kohoili kiivaasti. Lauri Falk hätkähti. Vähän ajan kuluttua hän kysyi äärimmäisen hämmästyksen vallassa, hiljaa, miten Svea oli saanut sen tietää. Svea oli sen tuntenut!
Ja kun hän näki Denisin istahtavan tämän pöydän ääreen ja kirjoittavan, hätkähti hän kauhusta. Eikö siinä nyt ollut kuolleista ylös noussut Blaise? Tänään viimeksi noilla iloisilla aamiaisilla oli hän erehtynyt kaksoisten suhteen, ja nyt tuli Blaise takaisin, otti entisen paikkansa, ottaa vielä tehtaankin, vaikka hän oli tappanut hänen.
Ellen minä pääse yksin tai Arnkijlin kanssa matkalle, niin lähden huomispäivänä pois Hovilasta, ja silloin saatte tulla toimeen nurmeslaisten kanssa miten voitte." "Ka joku tulee", sanoi Jessenhaus; "älkäämme riidelkö". Ovi avattiin, ja muuan mies astui sisään. Jessenhaus hätkähti nähdessään, ettei tulija ollut oman talon miehiä. Kaikki muut olivat enemmän tai vähemmän hänen vihollisiaan.
Sakris hätkähti. Tämä se oli aivan varmaan..! Juuri tämä. Ihan varmasti! Sydän Sakriksen rinnassa lakkasi tuokioksi lyömästä. Tuossa se oli ... se oikea... Se luvattu! Nyt se tuli! Sakris seisoi korkean lankkuaidan takana, tähysteli hurmiossa... Kaunis, nuori tyttö... Se tyttö, josta hän oli nähnyt unta: aivan hiuskarvalleen samanlainen! Sakriksen nainen istui toisen kerroksen ikkunassa.
Vihaisesti heitti hän suuren avaimen kirjoituspöydälle ja kirosi; häntä Elsa koko lailla hätkähti ja luuli mielipuolen tulleen huoneesen. Hän ei juuri aivan mielipuolikaan ollut, josko ei aivan viisaskaan, olihan siltä väliltä; hän oli se mies, jonka hartioilla oli talo ja talous.
Aurinko paistoi niin lämpimästi ja Auno oli nytkin ohran jyviä ja tähkän puoliskoita poimimassa. Yhtäkkiä hän kuuli Mikon sanat: Tule pois. Auno hätkähti, kori putosi kädestä. Hän katseli ympärilleen, mistä ääni kuului ja huomasi kartanon lähellä kujalla seisovan miehen vähitellen muuttuvan Mikoksi. Auno löi käsiään yhteen, lähti juoksujalkaa Mikon luo ja sanoi: Herran nimi olkoon kiitetty.
Kun hän ennen päivällistä tuli kotiin, löysi hän pöydältään kirjeen, jonka päällekirjoitus oli outoa käsialaa. Hän oli tottunut saamaan kirjeitä tuntemattomilta henkilöiltä ja avasi sen sentähden välinpitämättömästi mutta tuskin oli hän nähnyt sen ainoan sanan, mikä siihen oli kirjoitettu, kun hän hätkähti, tuli kalmankalpeaksi ja rutisti suonenvedontapaisesti paperia kädessään.
Mut väsymys ja nuoruus tuskankin ne voittivat, ja unen helmoihin hän vaipui hiljaa, huomaamattaan aivan. Hän vuoroin hätkähti ja rauhoittui: hän päivän ottelusta uneksui. Ja uni lepoon viihdytteli vaivan, ja unhon lääkitsevän pisaren se vuodatti jo kalkkiin surujen.
Päivän Sana
Muut Etsivät